Sormet hellänä, mikä neuvoksi?

Vaikka kuinka keskityn ja seuraan tekemistäni, tulee päähän kaikenlaisia aivojumeja ja pistän huovutusneulalla sormeeni. Yhden kerran olen tässä pistänyt neulan oikein kunnolla läpi sormeni sivusta. Terävä on neula, ei se sinänsä oikein edes ehdi sattua, mutta mietin josko sitä sitten ostaisi peltiset hanskat... Tai pitäisi koko sormen peittäviä sormustimia? Au. Aikamoista. Pitäis olla sitten vaan tietyissä kohdissa rauhallisempi. Tai jotakin.

Nalle Karhuntassu sai seurakseen Nalle Naperon.

Huopuu, huopuu.

Tukkani huopuu. Toivon mukaan hyvää tahtia. En ole rastoittanut sitä ihan kokonaan ja ne rastat jotka päässäni ovat, eivät ole välttämättä järin tiiviitä, mutta pysyvät koossa. Tuppaavat alkaa huopumaan kiinni toisiinsa, jos en vähintään kerran viikossa niitä pyörittelisi läpi. Olen tosiaan pääni päälle jättänyt vyöhykkeen "tavallista tukkaa", jonka kiskaisen usein mytyksi takaraivolle. Kai sieltä vielä rivi irtoaisi rastoitettavaksikin. Katsotaan nyt. On ihan hirvittävän ihanaa näin aikuisena elää ja omistaa vahvasti luonnonkihara tukka, mutta ihan oikeasti - ovatkohan rastani sitten myös kiharat vielä vuodenkin päästä?

Tässä taloudessa huopuu nyt muukin. Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta paketin eri värisiä huovutusvilloja ja putkilon huovutusneuloja. Herra Pingiivi syntyi ensimmäisenä teoksenani. Anopin antamista askartelutarvikkeista nappasin sille sinisen hatun ja suovasta taiteilin vielä rusetin kaulaan. Herra Pingiivi, kuten lähes kaikki muukin mitä teen, menee "lahjavarastoon" - jollekin kaverilleni tms. sen vielä joskus varmasti annan. Seuraavaksi kokeilin harsia kokoon vanulevystä runko ja raajat, ja kokosin ne lopuksi huovuttaen päälle. Syntyi Nalle Karhuntassu, joka on hyvin pehmeä ja sympaattinen kaveri. En usko Nallen kestävän lapsen käytössä, joten koristenalleksi sen tulevaisuus vie. Kuka lie sen joskus kotiinsa saa, ehkä Nalle saa vielä käteensä jotakin saajalleen sopivaa. Näin siitä tulisi henkilökohtaisempi.

Näiden lisäksi olen huovuttanut palloja ja väsännyt pari korua. Sekä kasan sydämiä piparkakkumuotin avulla. Leikkasin niihin veljeltä/veljenvaimolta saadusata heijastinnauhasta pienemmät sydämet keskelle. Tuli aika kivoja. Nyt selailen Googlen kuvahakua, saadakseni uusia ideoita. Englannintehtävät pitäisi tehdä vielä loppuun, mutta katsoo nyt malttaako sitä... ;)

Pakerran, tuherran, väkerrän.

Harjoittelu päättyi ja palasin kouluun. Ilonani toukokuun loppuun ovat ruotsi ja englanti. Ensimmäisen läpipääsystä en ole niinkään varma, aika tavalla pelottaa koko kurssi :( Inhottavaa pakkotuputusta, en ymmärrä! Hmh. Muuten onkin sitten mielenkiintoisia aiheita menossa ja intoa niitä opiskella (jopa). Kai se tästä sitten. Kesälle töitä on ja nyt loppukevääksi kauhean rahapulan väsyttämänä otin opintolainaa. Makselen siis lainalla pois velkojani and so on. Hienoa on opiskelijan elämä.

Voi luoja, en ihan pidä näitä virkkuukoukkuja "mahtavan upeina". Kuitenkin tämä setti osui silmään Vapaa Valinnassa ihan vaan hintansa puolesta. Minulla ei näitä isoimpia kokoja virkkuukoukuista ole, joten nappasin setin mukaani. Toisaalta nämä ovat muovia, katsotaan nyt mitä ne yleensä kestävät. Heh.