Työ loppui, koulu alkoi. Periaatteessa tämän syksyn jälkeen ei ole sitten oikein enää mitään, koska helmikuusta toukokuun lopulle ollaan työharjoittelussa ja viimeisenä syksynä ei ole koulua kehuttavan paljon. Aika hurjaa, toinen ammatti on jo niin lähellä! Opinnäytetyö alkaa olla ajankohtainen, mutta onneksi en IHAN hukassa ole senkään suhteen, virityksiä on jo. Sen verran kerron, että varsinaista tutkimusta en tahdo tehdä, en ala tehdä, vaan toiminnallisempaan suuntaan mennään.
Viime viikonloppu oltiin miehen ja koirien kanssa Petäjävedellä mökillä ja metsästysreissulla. Oli hurjan hieno viikonloppu! Kyllä se kahvi maistuu niin paljon paremmalta, kun keittää puuliedellä pannussa! Ensimmäinen yö tuli nukuttua huonosti, kun oli liian kuuma, mutta toisena aamuna kun heräsin, tuntui kuin olisin nukkunut viisitoista tuntia. Hienoa oli, ettei tarvinnut myöskään lähteä kotiin tyhjin käsin, saalista tuli.
Kommee kurkiaura meille huuteli.
Telkkäpaisti sieltä sitten saatiin.
...Ja 700 g kanttarelleja!
Metsätiellä kohtasimme Herra Horsmakiitäjän.
Omaan saalispussiini lisäsin vielä kolme kiloa suolaheinää, joilla jo värjäilin (alhaalla kuvassa). Suolaheinälangat varmasti tummuvat vielä, kun rautavihtrilliä iskin soppaan. (Niin lävi ainakin toisille suolaheinälangoilleni aiemmin tänä kesänä.) Langan puretin etukäteen alunalla. Suolaheinällä värjättäessä lankaa ei tarvitsisi purettaa, koska suolaheinä itsessään sisältää oksaalihappoa. Mulla nyt vain sattui olemaan värjäämättömät langat sellaisia, jotka jo aiemmin päätin purettaam tietämättä siitä millä ne värjään. Suolaheinälankojen välissä on jotakin vanhaa lankaa, joka ei taida villaa sisältää juuri lainkaan. Kerran aiemmin sitä jo jollain koitin värjätä, mutta väri ei tarttunut. Nyt se on lillunut aika hurjan kauan parvekkeella koivuliemessä, ja kellertää. Katsotaan nyt onko väri yhtään kestävää.
Sain äidiltä muovipussillisen sipulinkuoria. Oli ihanaa, että oli niitä jostakin hommannut, sillä meidän taloudessa niiden kerääminen ei ole järin nopeaa puuhaa. Käytetään kyllä sipulia paljonkin mutta ei sitä silti pussiin kamalasti kuoria kerry (vaikka sipulilaarilla kauhon aina myös irtokuoria sipuleiden seuraksi). Värjäsin eilen valkoista, alunalla puretettua lankaa ensin dipaten liemeen vyyhdeistä toiset päät ja sitten toiset. Ai että ku tuli ihanaa lankaa! :) Koska en ole tyytyväinen männynkaarnasta saamiini haaleisiin beigenvärisiin lankoihin, värjään nekin sipulinkuorilla, ainakin jokusen, Tavaraa meinaan riittää... :)
