Vanhalle henkeä.

On se vaan niin hassua ajatella, että kolmekymmentä vuotta vanhat langat pääsevät nyt vasta "johonkin muotoon". Kudoin tällaisesta vanhan vanhasta sinisestä Jussi-langasta tumput ja kokeilin taas uutta neulosta. Kyllä mä vain olen niin hurahtanut kaikenlaiseen kikkailuun ja palmikoihin. Sitä päivää ei taida tulla että alkaisin tykätä kirjoneuleiden teosta... Harmi, niissä olis hurjasti mahdollisuuksia!

Isoäidin neliöitä virkkailin ja kokosin kaulahuivin. Lankana on sinipuulla värjättyä vanhanvanhaa lahjoitusvillalankaa :)

Sydäntalvi

Sydäntalvi, annan tälle talvelle paljon sydämiä! Vaikka mielestäni pakkaset voisivat jo lauhtua reilusti, niin yritän nauttia niistä täysillä. Ulkona on kaunista, jopa kaupunkilähiössä. Koirien takia mä lähinnä tuota lauhtumista toivon; pystykorva nostelee jalkojaan kävelyillä kärsivästi. Peppi kestäisi olla ulkona vaikka kuinka ja pakkasta tai ei; sillä on kumipaakkuja ihan joka puolella sisälle tullessa. Mutta juu, koirapuistoon olisi mukava mennä ja antaa Pepin peuhata (Tepin ulkoiluinnosta en tiedä, eiköhän sekin nauttisi onkaloiden tonkimisestaan taas) mutta kun MINÄ ITSE en tarkene seistä koirapuistossa paikallani tuntia, vaikka pukisin päälleni koko Seppälän... :( Voi surku. KUN sää lauhtuu, pitää viettää joka päivä hetki aikaa puistossa. Nuo koirat on ihan räjähtämispisteessä kun eivät pääse kunnolla ulkoilemaan. Peppi varsinkin, nuori viikari kun on.

http://www.ullaneule.net/0308/ohjeet_onnikkaat.html Tämä on huippu keksintö. Tein tällä idealla itselleni lapaset langasta, jonka ostin kädentaitomessuilta. Kyseessä on siis Pirtin Kehräämön karstalanka, joka on aivan mun väristä... <3 Ihania punaisen sävyjä; mies juuri sanoi että tämän langan tummanpunainen on aivan samanväristä kuin mun tukka joiltain kohdin :) Pitää varmaan näihin tehdä kuitenkin vielä vuori jollain ohuemmalla villalangalla. Vaikka keli olisi nollassa, olen tottunut käyttämään kaksinkertaisia tumppuja. :) Vähän hassunmalliset nuo tumput on, ainakin tämä bussikorttitaskullinen, koska taskun alla tein sileää ja aloin palmikkomallineuleen vasta kun taskun mitta tuli täyteen... Mutta nämä on käytössä testattu ja ne toimivat; se kai on se pääasia! :)

Joulutauko kumottu.

Tässä tosiaan muodostui blogillekin joulutauko, kun olen vain keskittynyt niin muihin asioihin. Vierailen facebookissa kyllä päivittäin ja useita kertoja, mutta olen kuitenkin istunut tietokoneella vähemmän. Vaikka olisinkin istunut sitä vastoin television edessä, en välitä - sehän on oiva tapa kutoa... :) Minä en osaa katsoa televisiota ilman, että teen samalla jotakin! Nyt haaveilen josko jouluväsäilyn jälkeen tekisin jotakin ITSELLENI. Ja keväämmällä pitäisi taidekoulussa sitoa luonnoskirja, sitä pitäisi ruveta vääntämään koska haluaisin siitä sellaisen oikein kivan ja mun näköisen...

Sain mieheltä joululahjaksi ihanan "Luonnonvärjäys"-kirjan. Tätä kovasti kehuttiin monissa blogeissa, mutta helpoimmista kirjakaupoista en kirjaa löytänyt, olisi tilata pitänyt. Ideaparkin jostain halpakirjapaikasta tämän löytyi ja olin onnesta soikeana. Mies sen sitten nappasi, osti ja paketoi, enkä ennen aattoa päässyt siihen käsiksi... :D Mutta niinhän se pitääkin.

Kasvivärjätyillä langoilla syntyy jos jonkinmoisia palmikko- ja muu-härpäke-neuleilla somistettuja kämmekkäitä. Meinasin, että olisin laittanut ne myyntiin, mutta toisaalta voisin säästellä pukinkonttiin ensi vuodelle. Todellakaan en aio tänä vuonna aloittaa joululahjojen tekoa vasta syksyllä... Ihania kirjoneuleita saisi kanssa näistä tehtyä, mutta mä en vaan pidä niiden tekemisestä. Enkä viitsi oikein tehdä muuta kuin kämmekkäitä tai muuta käsiin iskettävää, ehkä jonkun pipon voisi tehdä - en usko että näin vanha lanka olisi maailman kestävintä esim. villasukissa...

Tule joulu kultainen!

Ihana pakkanen ja lumi, vaikka tekeekin ajokeleistä petollisia. Tänään oli uudellamaalla kaksi kuolonkolaria - toivottavasti näiltä vältyttäisiin. Eilen ajeltiin Tampereelta Kotkaan ja takaisin peräkärryn kanssa, paikka paikoin oli kyllä todella liukasta. Ei tullut nukuttua matkalla silmäystäkään kumpaankaan suuntaan mennessä, mikä oli aika poikkeuksellista. Menomatka sujui kutoessa ja paluumatkalla en varmaan oikein olisi edes uskaltanut torkahtaa...

Tein joulukarkkeja, tällä kertaa vain muutamia. Karkkivuokia olisi vielä parin satsin verran, ehkä jotain vois vielä tehdä. Alkaa olla vähän jouluntuntua. Parasta joulussa on lahjojen antaminen. Tulee sellainen hyväntekijäolo ja saa itselle paremman mielen, kun muut tykkää. Helppoahan mulla on, kun lahjoja syntyy läpi vuoden. Ei tarvi stressata ihan hirveästi kuitenkaan koko joulurumbasta; menenhän taas kotiin valmiiseen pöytään!

Krappijuurella värjätystä villasta syntyi muun muassa seuraavaa:

Näissä on napit ja virkkaukset ihan vain koristeena; eivät siis ole avattavissa :)

Tuolahelmineule on kaunista <3

Tyttöni, tyttöni mun...

Jonkun aikaa sitten Aamulehden jossain liitteessä oli juttu siitä, kuinka eräs vainaja saateltiin matkaan hautajaisissa paikalla ollessa vain papin ja kanttorin. Kuinka paljon on ihmisiä, joilla ei ole ketään? Joista kukaan ei vain välitä, kun välit sukulaisiin ovat katkenneet eikä ystäviä ole viitsitty sen kummemmin etsiä? Tai jotka ovat vuosikausia eläneet erakkoina omasta tahdostaan, ainoana sosiaalisena kontaktinaan lähikaupan kassamyyjä, jolle murahdetaan kassalla tupakkaa ja kahvia hakiessa? Tai tai tai. Mietin tätä juttua lukiessani, että mitä jos minulle kävisi näin? Tai jollekin läheiselleni, josta ajan kuluessa jostain syystä erkaantuisin. Olisi se valtavan karua ja surullista.

"Tyttöni, tyttöni mun" soitti eräs huuliharppumies pilke silmäkulmassa. Jokainen voi tietysti olettaa, että kyse on asukkaasta työpaikallani. Huuliharppu, kirosanat ja poikamainen naureskelu pelaillessa korttia tai tikkaa heittäessä, siitä tulen muistamaan tämän miehen, jolla ei ollut ketään. Paitsi me, jotka olimme osana hänen elämäänsä lopussa, kun hän ei selvinnyt ilman apua yksin. Puheissaan ja muistoissaan hän kertoi sukulaisista sekä kaljakavereista. Entisistä naisistaan hän taisi lähes poikkeuksetta käyttää aina kutsumanimeä "harppu" tai "rotta", mutta nauroi hän silloinkin kun heistä kertoi. Vaivainen mies joka nauroi makeasti saadessaan suklaapatukan ja oli kuin toinen ihminen, kun pääsi tanssimaan. Kyllä hän välillä kovasti työllistikin ja kärsi levottomista öistä yhdessä yökön kanssa. Hän nukkui pois muutama päivä sen jälkeen, kun itse olin nähnyt unta hänen poismenostaan. Paljon lähti tämän miehen mukana. Mutta sain kuulla, että yksin hän ei joudu lähtemään - hänen kanssaan haudataan se rakas huuliharppu.

Pakkasta!

Niin virkistävää, kun pakkanen nousee. Koko päivän on melkein satanut luntakin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuulemma on luvattu aurinkoisia pakkaspäiviä. Voi, kun sinne sekaan mahtuisi edes yksi kunnon lumimyräkkä; sataisi lunta kaikki paikat täyteen ettei se ihan heti sulaisi jos ja kun ilma taas tästä lämpenee...