Koiramaisia.

Mamman kulta <3 Kuva on tosin Pepin ensimmäiseltä talvelta Suomessa, eli 2008 keväältä. Mutta turrikka täällä on taas talvikarvaansa kasvattamassa, siitäkin huolimatta että "isi" on huolissaan silmien ja näkökyvyn peittymisestä... :) Meillä oli Pepin kanssa maanantaina hieno hetki. Kuljimme kurassa ja sateessa koulutoverini sekä pienen 6-vuotiaan tytön kanssa. En uskaltanut antaa tytön taluttaa ihan yksin, koska Peppi säntää oravien perään ja nitä täällä riittää. Mutta tyttö sai pidellä omaa naruaan, kun minä "varmistin" flexin avulla ettei riehuta ylimääräisiä. Kyllähän Peppi kulkee hihnassa hienosti ja rauhassa, ainakin ja varsinkin kun Tepi ei ole mukana. Kuitenkin haluan olla pikkuihmisten kanssa tarkempi, koska kannan vastuun koirani tekemisistä. Metsäviettisen koiran virittäytyminen saalistamaan on mustavalkoista; ei se hetkeen muuta kuule, näe eikä haista. Jos ei ensimmäisellä nykäyksellä ole valmiina - jarruttamassa ja kieltämässä, koirahan menee.

Kävelyiden lisäksi kävimme koirapuistossa. Tyttö ja Peppi juoksivat, kepit lensivät, hymy oli kaikkien kasvoilla. Maa oli osittain ihan kuravelliä ja minä itse nautin taas kaikkivoipaisuudesta saappaitteni kanssa. Tyttö huusi Peppiä niin innoissaan ja koko ajan, että koira lakkasi kiinnittämästä siihen huomiota. :) Koirapuiston jälkeen Peppi kulki erityisen rauhallisesti, vaikka olimme järven kupeessa ja sorsia oli vaikka millä mitalla. Äiti oli lapsestaan ylpeä. Olen iloinen, kun Peppi saa tällaisen Oikein Tärkeän Tehtävän. Saamme palkinnon aikamme antamisesta välittömästi; tytön riemun ja naurun. Kotona tehtäviä jatkaessani mies totesi, että: "Sulla on kuraa päässä".

Perjantaifiiliksiä

Kun perjantaisin on koko syksyn ajan ollut todella vähän ohjelmaa tuon sosionomiopiskelun myötä, on ollu jotenkin nihkeetä lähteä illaksi taideakatemialle. Kuitenkin, kun sinne pääsee, on yleensä ollut hyvä mieli lähteä pois. Joskus toteaa, ettei vaan osaa (minkä myötä kotona on pakko jatkaa). Joskus ei irtoa ideoita ollenkaan ja työn teko on ihan tahmeaa. TÄNÄÄN oli ensimmäinen kerta, kun mä nautin luomisestani. Opettelimme piirtämään ilman ääriviivoja ja käden ollessa rentona, ilman tukea. Mallina oli koukeroinen juurakko, jonka piirtäminen piti aloittaa esim. tummista kohdista tai muuten sisältä. Tukiviivoja vain sai käyttää ja käden tuli olla irti pöydästä. Musta kuulakärkikynä juoksi paperilla. Sen jälkeen välineenä japaninpaperi, ruokokynä ja tussi. Viime kerralla en nauttinut näistä välineistä mutta nyt tajusin mistä tässä on kyse. Viime kerran harjoituksia aion tehdä kotonakin, laitan kuvia esille joskus. Tänään nautin ja pidin lopputuloksistani. Huomenna sitten jatketaan lauantaikoulupäivällä.


"Maailma on taivaankaunis jossain syvällä pääni sisällä.
Olen pilvenhalkoja ja nautin kirkkaasta taivaan sinestä.
Ja vaikka rumuutta sataa niskaan, sen pilvistä en välitä.
Elämän harmautta kukaan ei puolestani väritä."
- Kotiteollisuus -

Rakas laulu, joka pärähti soimaan kun kävelin bussipysäkiltä kotiin. Ketään ei ollut missään ja kuljin suoraan eteenpäin silmät suljettuina - nautin siitä kuinka sadepisarat osuivat kasvoilleni pehmeästi ja virkistäen. Tällaisiin talviin Suomessa on kai totuttava, mutta olen iloinen että syksy oli lämmin, kuiva ja kaunis. Enkä tiedä onko vesisade nyt oikeasti jotenkin ihan kamala asia. Tunnen olevani maailmanvaltias, kun minun ei tarvitse miettiä mihin astun ja minulla on myös lupa lillutella jalkojani kurassa ja vesilätäköissä, koska minulla on rakkaat, punaiset Hai-saappaat. <3

Huovutetut villapaidat...

Lahjoituslankojen, tai "tätivainaan lankojen" kuten niitä kutsun, seassa oli kaksi tuollaista kudottua lappua. Ne sopivat oivasti patalappuihin, joihin nappasin saman väristä villalankaa. Punainen sydän on ihan tavallista askarteluhuopaa, mutta muut osat ovat pesukoneessa huovutetusta punaisesta villapaidasta. Tosi suloiset tuli. Ja pukinkonttiin menevät.

Luonnonvalkoista lankaa - sitä piisaa. Tein tällaiset suht löysät "hihattimet", joiden päällä kulkee palmikko ja resoria on keskellä sekä alussa. Vaikka ei se resori kyllä mitenkään eroa tuosta sileästä jäljestä. Kärjestä suuaukon virkkasin ympäri. Jälki itse ei muuten ole maailman kauneinta, mutta uskon että nämä ajavat asiansa tulevan omistajansa käytössä. Mikäli hän näitä suostuu käyttämään, eikä laita säästöön kuten hänellä on tapana... :)

HuiHai!

Päätin, etten tee ainoatakaan blogitekstiä ilman kuvaa... :) Tässä HuiHai-tossut, jotka tein pesukoneessa huovutetusta villapaidasta. Tai tarkemmin sanottuna kahdesta eri harmaasta paidasta ja yhdestä valkoisesta. On muuten ihan sairaan lämpimät tossut. Ja kivaa oli tehdä, muutama tunti siihen meni. Ohje on alunperin Suuri Käsityö-lehdestä. Yhden punaisen villapaidan huovutin ja otin työn alle; katsotaan mitä siitä syntyy.

Tilasin Tmi Tetri Desingnilta juuti vähän alunaa ja tanniinia sekä krappijuurta ja sinipuuta. Kädentaito-messut innoittivat ajatukseen, josko värjäisin valtavat valkoiset lankaröykkiöni kasviväreillä. Valkoinen on ihan kaunista, kyllä, mutta lahjoituslangoissa sitä oli niin paljon että tiedän, että kyllästyn. Toisekseen tätä värjäystä on ihana päästä kokeilemaan. Tilasin pienet määrät kaikkea, en ahnehtinut. Haaveilen että kesällä voisin kerätä aineksia itse ja pitää keittotalkoot vanhepien pihapiirissä, mutta ihan hyvä kokeilla ensin pienemmässä määrin. Niin olen neuvoja saanut, että kasvivärjäys opettaa aina uutta ja että tekemällä siihen saa tuntumaa. Luonnosta voi toki itse kerätä vaikka mitä aineksia tähän käyttötarkoitukseen; kaarnaa, nokkosta, pajua, sipulia, koivua... Ja miljoona muuta. Mutta tuossa joitakin niitä aineksia mitä nyt löytyy aivan joka puolelta... Sormet syyhyävät päästä kokeilemaan!

Kuvansiirtoliimaa!

PAKKO LISÄTÄ. Ihanat 50-luvun Suomen Kuvalehdet, ihana kuvansiirtoliima, nyt onnistuin! :) Nämä kuvat on siis siirretty kuvansiirtoliimalla kankaalle. Leikkasin ihan tavallisesta kangaskassista paloja, jäti reunoille pari senttiä varaa tehdä pienet päärmeet. Miljoona ideaa siitä, mihin näitä voi käyttää. Mutta VOI LUOJA kun nää on kauniita, tykkään itse kovin <3>

Mahtavat langat

Latasin tän kuvan tänne nurinpäin ja vinksin vonksin, eikä blogi "hyväksy" sitä oikein päin. Miksi? En ymmärrä. Saa tietysti mun blogillakin olla nurjia päiviä, ihan vaan siksi että se on mun blogi. Joka tapauksessa kuvasta saa kyllä kuitenkin selvää. Tässä ne on, mun langat. Sitä en ymmärrä, miksi mun piti ostaa kädentaitomessuilta 150 g punaista lampaanvillalankaa, kun tota lankatavaraa tuossa vähän on? ;D No, teen siitä langasta itselleni jotakin kaunista.

Viime vuonna tähän aikaan taisin väsätä langanlopuistani myssyjä, jotka lähtivät lahjoituksena jonnekin Venäjän suuntaan. Sain silloin tuon korin lähes tyhjäksi. Ihaninta sen täyteydessä on se, että kaikki ei edes mahdu mukaan. Ja että mulla on käsissäni taidekoulukaverin tätivainaan langat, jotka saan loihtia miksi haluan. Teen itselleni violetteja hihattimia ja niiden lanka on tehty Hyvinkäällä Hyvilla-tehtaalla. Hyvilla-tehdas lopetti toimintansa wikipedian mukaan 1979. Kauan ovat langat saaneet odottaa puikkojen kohtaamista!

Minusta on mukavaa säilyttä lankoja lasipurkissa. Suunnittelen muokkaavani keittiön viininpunaisesta, vanhasta hyllyköstä ainakin osittain käsityöhyllykköä. Jokusen koriste-esineen taidan siitä siirtää pois. Lisäksi missiona olisi ostaa pari purkkia fetaa; purkki kuvassa vasemmalla. Se on yksinkertaisuudessaan kauniin kulmikas ja hyvän kokoinen. Kaunis kansi pitää sitten vain tuunata.
Tällaisia nauhoja kirpputorilta tarttui mukaan ja jos ko. kirpputorille jaksan enää ikinä mennä takaisin (tyhjä kuin mikä, noin muuten), ostan pari pakettia lisää. Kai näille jotain käyttöä löytyy jossain vaiheessa, niin on aina ollut tapana.

Tein kaksi tutkimusanalyysia tänään ja olen ylpeä itsestäni.

Starting again...

Aloitin nyt taas blogin. Olisikohan tämä nyt kolmas tai jotakin? Mutta ajattelin yrittää pitää tätä kuitenkin säännöllisesti (ainakin kerran kuussa). Helpommaksi muistamisen tekee se, että omistan tämän mun kädentaidoille. Niiden kanssa elän ja olen kuitenkin päivittäin ja aina syntyy uutta. Ja tykkään esitellä aina kaikkea. ;)

Tänään hain koulun kirjastosta pari opinnäytetyötä luettavaksi ja analysoitavaksi. Toisen ehdin jo hutaisten lukea, mutta sitä projektia jatkan kokonaisuudessaan huomenna. Olisin varmasti tehtävän hoitanut pois alta jo, jos olisin tiennyt sen deadlinen. Se oli oikeastaan siis eilen. Opettaja vain ilmeisesti katsoi parhaaksi infota kurssilaisiaan tästä jotenkin valikoiden; en koskaan saanut tätä tietoa. Kyrpii ja korventaa pientä mieltäni, koska kuitenkin olen suht tunnollinen ja teen asiat ajallaan. Nyt en voinut. Mutta eiköhän sen työn pois alta saa, onneksi ei ole kamalasti rästihommia niin sinänsä ei liekit kutittele takalistoa. Rahaa ei ole yhtään, mutta onneksi on kaikkia pikkutienestejä. Ylhäällä kaksi uusinta tilaustyötä, eivät ole vielä edes omistajilleen päässeet...

Kiersin tänään kirpputoreja, yhteensä viisi. Paljon puhuttu Ilona-Shop oli ihan turha. Myyjä oli mukava, mutta niin ne kyllä on nykyään Radio-Kirppikselläkin. Kyllä silti oli ihan tuottoisa reissu, kun mukaan tarttui erilaisia kangas- ja pitsinauhoja, kahdet irralliset pehmolelun silmät, kolme vanhaa Suomen Kuvalehteä, muutama villapaita huovutettavaksi, 50 eri väristä rullalankaa ja koristetähti, jonka kylkeen ajattelin askarrella jotain ja antaa sen lahjaksi. Pyykinpesukone lakkasi juuri jyrinänsä, joten mun patalappuainekset taitaa olla valmiina ja lehtiä haluaisin tutkiskella jo vähän lähemmin. Ne ihanat vanhat mainokset jaksaa hymyilyttää mua, niille pitäisi keksiä jokin käyttötarkoitus <3