Joulu tulla jolkottaa...

Käsityöläisen joulun odotus on kyllä aika kiireistä touhua. Ensi vuonna en ota yhtä ainutta käsityötilausta joulun alla, vaan keskityn lähinnä omiin puuhiini. Enhän mä kuitenkaan ole mikään käsityöyrittäjä, mulla olisi siihen täysi oikeus ;) Se on, kun kaikki olettaa ja odottaa, että multa tulee jotain itse tehtyä lahjaksi. Mitäköhän muut sanoisivat, jos jonain jouluna antaisinkin vain muiden tekemiä, ostettuja lahjoja? :D Olis aika hauskaa. Kuten myös se, että kaikkien sukulaisten ja ystävien nimissä antaisin lahjaksi vuohia kehitysmaihin? :D Villi idea... Joulukorttirahat ja -vaivat laitan muutamalla klikkauksella Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta "Hyvä mieli"-keräykseen, jonka avulla kerätään ruokalahjakortteja köyhille suomalaisille perheille. Toinen hyvä keräys tämän kulutuskiimajuhlan alkaessa on "Joulupuu"-keräys johon saa koota lapselle paketin (haluamansa ikä/sukupuoli) ja se toimitetaan suomalaiselle vähäosaiselle lapselle. Tämähän toimii "joulunlapsi"-keräyksen tavoin, mutta lahja pysyy kotimaassa.

Mitä sitä sitten itse toivoisi lahjaksi? Kyllä se taitaa niin olla, että mun lahjatoiveet liittyy aika olennaisesti tähän käsillä tekemiseen. Valkoista lankaahan mulle saa lahjoittaa aina; värjään läpi vuoden ja heti lumien sulaessa keväällä on tarkoitus lähteä värjäämään myyntilankoja. Tarvetta sille siis on ja tulee olemaan, koska mua pyydettiin yhteen käsityökauppaan yhteistyökumppaniksi :) Valkoinen lanka kait on päätarpeeni. Mutta mitä muuta sitten? Lahjakortteja mä en saa koskaan. Sellainen esim. Sinooperiin tai Suomalaiseen Kirjakauppaan olis varmasti helppo tuhota. Uusia vaatteita olis mukava ostella, varsinkin kun olen nyt laihtunut yli 7 kiloa - Seppälä on pomminvarma lahjakortti-idea; tykkään sen vaatteista ja sieltä löytyy todennäköisesti ympäri vuoden mua miellyttäviä tuotteita. Esimerkiksi H&M on aika ajoin täynnä sen näköistä tavaraa että mä käännyn kannoillani ulos samantien ja onhan se eettisesti arveluttava liike... Hmm. Sushi-settikin olis kamalan kiva. Must olis ihanaa syödä sushia ainakin kerran kuussa, nam!

Lapset on vilpittömiä lahjalistojensa kanssa, mutta aikuiset, eih... Hyvä kun keksii nyt jotain läheisilleen. Avokin kanssa taidetaan vaan käydä kaupassa, valita mieleistä, antaa toisen maksaa ja paketoida aattona avattavaksi.. :) Niin se helpoiten menee.

Lisää aikaa

Haluaisin enemmän aikaa, tunteja vuorokauteen. Innostus koulutöihin on aika laimea, tai lähinnä pitäisi saada opinnäytetyösuunnitelma tehtyä ja hiottua siitä timantti :) Mutta en tiedä, jotenkin olen niin jumissa sen kanssa, vaikka sinänsä se on hyvällä mallilla. Toisilla kun ei ole hajuaakaan edes aiheesta. Mutta tunnit auttaisivat minua todella paljon; pystyisin myös tekemään käsitöitä enemmän. Teen käsitöitä intohimosta, mutta myös, koska meidän taloudellinen tilanne ei ole häävi. Työtön ja opiskelija - heikkoa on. Nostin lainaakin nyt taas, kun en jaksa välittää velkataakan kasvusta. Ei tässä pärjää millään jos yrittää perusrahoilla mennä.

Olen projektissa "ruokavalion muutos ja terveemmät elämäntavat". Nyt on yhdeksäs päivä ja vaaka näyttää 1,9 kg vähemmän kuin alussa. Nesteitähän ne on mitkä nyt liikkuvat, mutta motivoihan sekin kuitenkin. En tykkää puhua laihdutuksesta, se sana jotenkin tappaa kaiken motivaation. Ja teen kaiken eri lailla kuin aiemmin. Vedän tätä touhua "teemaviikoilla", mikä tuntuu ideana tosi kivalta ja käytännössäkin toimii. Viime viikolla oli roima ruokavalion muutos ja tällä viikolla aamulenkit. Sitten voisi ottaa käsipainot lenkille tai muuten treenata, tai esim. kerran päivässä kävellä tänne kuudenteen kerrokseen. Tuntuu kivalta vaihdella tätä huimaa suoritusta, varsinkin kun kevään jälkeen en ole motivaatiota löytänyt. Mutta let's face it; ei minusta saa urheilevaa terveysintoilijaa kertaheitolla ja sillä se motivaatio usein kuoleekin. Tämä tuntuu hyvältä ja tulokset saa puhua puolestaan. 

Olen lukenut nyt (taas) paljon anoreksiasta, oikeastaan yhden kirjan ansiosta, mikä tarttui kouraan kirjastosta. Olen huono lukemaan mitään, mutta koitan nyt herätellä sitä taitoa, koska oppariakin varten joutuu pänttäämään... Olen joka tapauksessa jäänyt jotenkin koukkuun anoreksiaan muutenkin, muistutan mieleeni mitä se maailma pitää sisällään. Itselleni ruoka ei ole ollut koskaan sillä tavalla vihollinen, mutta toinen syömishäiriö on kyllä tuttuakin tutumpi... Omat päiväkirjani siltä ajalta eivät eroa kirjojen ja blogien teksteistä. Olen onnellinen että saan tänä päivänä olla terve.

Katti Matikainen on veikeä kaveri ;) Viikset pitäisi kaverille saada ja ehkä punainen paita olisi paikallaan. Jotenkin "alastomalta" tämä kiikkuja tuntuu nyt vielä.

Syksyntuntua

Työ loppui, koulu alkoi. Periaatteessa tämän syksyn jälkeen ei ole sitten oikein enää mitään, koska helmikuusta toukokuun lopulle ollaan työharjoittelussa ja viimeisenä syksynä ei ole koulua kehuttavan paljon. Aika hurjaa, toinen ammatti on jo niin lähellä! Opinnäytetyö alkaa olla ajankohtainen, mutta onneksi en IHAN hukassa ole senkään suhteen, virityksiä on jo. Sen verran kerron, että varsinaista tutkimusta en tahdo tehdä, en ala tehdä, vaan toiminnallisempaan suuntaan mennään. 

Viime viikonloppu oltiin miehen ja koirien kanssa Petäjävedellä mökillä ja metsästysreissulla. Oli hurjan hieno viikonloppu! Kyllä se kahvi maistuu niin paljon paremmalta, kun keittää puuliedellä pannussa! Ensimmäinen yö tuli nukuttua huonosti, kun oli liian kuuma, mutta toisena aamuna kun heräsin, tuntui kuin olisin nukkunut viisitoista tuntia. Hienoa oli, ettei tarvinnut myöskään lähteä kotiin tyhjin käsin, saalista tuli.

Kommee kurkiaura meille huuteli.

Telkkäpaisti sieltä sitten saatiin.

...Ja 700 g kanttarelleja!

Metsätiellä kohtasimme Herra Horsmakiitäjän.

Omaan saalispussiini lisäsin vielä kolme kiloa suolaheinää, joilla jo värjäilin (alhaalla kuvassa). Suolaheinälangat varmasti tummuvat vielä, kun rautavihtrilliä iskin soppaan. (Niin lävi ainakin toisille suolaheinälangoilleni aiemmin tänä kesänä.) Langan puretin etukäteen alunalla. Suolaheinällä värjättäessä lankaa ei tarvitsisi purettaa, koska suolaheinä itsessään sisältää oksaalihappoa.  Mulla nyt vain sattui olemaan värjäämättömät langat sellaisia, jotka jo aiemmin päätin purettaam tietämättä siitä millä ne värjään. Suolaheinälankojen välissä on jotakin vanhaa lankaa, joka ei taida villaa sisältää juuri lainkaan. Kerran aiemmin sitä jo jollain koitin värjätä, mutta väri ei tarttunut. Nyt se on lillunut aika hurjan kauan parvekkeella koivuliemessä, ja kellertää. Katsotaan nyt onko väri yhtään kestävää.

Sain äidiltä muovipussillisen sipulinkuoria. Oli ihanaa, että oli niitä jostakin hommannut, sillä meidän taloudessa niiden kerääminen ei ole järin nopeaa puuhaa. Käytetään kyllä sipulia paljonkin mutta ei sitä silti pussiin kamalasti kuoria kerry (vaikka sipulilaarilla kauhon aina myös irtokuoria sipuleiden seuraksi). Värjäsin eilen valkoista, alunalla puretettua lankaa ensin dipaten liemeen vyyhdeistä toiset päät ja sitten toiset. Ai että ku tuli ihanaa lankaa! :) Koska en ole tyytyväinen männynkaarnasta saamiini haaleisiin beigenvärisiin lankoihin, värjään nekin sipulinkuorilla, ainakin jokusen, Tavaraa meinaan riittää... :)

Paljon kuvia, vähemmän sanoja

Käytiin Juupajoella Anssin ja Pepin kanssa. Anssi näki ensimmäistä kertaa mökkimme Pihlajamäessä. Kovasti oli kummisetä tehnyt töitä alempana rinteessä sijaitsevan mökkinsä kesäkeittiön eteen. Oli mukava poiketa, vaikka kiire painoi ja ajoi meidät Tampereelle takaisin. Syötiin mummun karjalanpaistia kuitenkin hyvillä mielin ja minä vein tuliaisiksi mustikka-talkkuna jäädykekakun, hyvin teki kauppansa.

Onko mitään suloisempaa, kuin kietaista ylleen lapsuudenkodin maisemista tuodut värit, ja meinaan kyllä lämmittää! Kaikki vihertävät käytin tähän villatakkiin jonka itselleni väkersin. Odotan talvea ja sitä, että saan tätä todella käyttää.

Lopultakin. Ette tiedä kuinka kauan nämä sangat ovat odottaneet! Vielä on toiset, mustat ja pyöreät, jotka odottavat laukuntapaista kupeeseensa! :)

Käytiin Huittisissa. En voinut värjätä lankaa kun sateli niin ikävästi, mutta materiaalia keräsin; poron- ja nahkajäkälää, sananjalkaa, männynkaarnaa, suolaheinää, kuivia kielonlehtiä, koivunlehtiä... Kielonlehdet odottavat vielä kattilaan pääsyä. Pitäisi saada tinasuolaa hommattua, niin voisin kokeilla saanko niillä sitä kuuluisaa persikanväriä aikaiseksi! :) Männynkaarnaa on vielä myös, sitä toin mukanani reilun kolme kiloa. Tosin orkideapohjaksi otan siitä osan. Äidille saan vapain käsin värjätä lankoja ja aika hyvin sainkin värjättyä maalta palattuani. Vielä muutama vyyhti. Itselleni taidan värjätä jotakin kaksiväristä (ILMAN valkoista), mietin josko sipulinkuorilla...

Maisemaa Huittisten ja Tampereen välimaastosta.

Äidillä on vähintäänkin mielenkiintoisia pulloja marjamehuja varten varattuna, tosin jotkut niistä ovat äärettömän kauniita. Nämä olivat meidän näköiset. Toinen on jo tyhjä.

Äidin ja isän projekti tänä kesänä - tehdä valmiiksi ja kunnostaa huvimaja, jonka tekemisen keskeytymisestä taitaa olla melkein 20 vuotta. Ihana se on. Sisältäkin. <3

Kaunis eläin, ja niin läheltä meidän taloa Huittisissa ettei ole tosikaan. 

Villasukkia kesähelteellä.

Taioin ensimmäiset villasukat ihanista kasvivärjäyslangoistani. Sukkiin olen siis käyttänyt Kauhavan Kangasaitan karstavillalankaa. Värejä alunperin valkoiselle langalle ovat tässä antaneet nokkonen ja koiranputki. Yleisesti ottaen en juuri koskaan tee villasukkia, nyt on kuitenkin "pakko" tehdä niitäkin kun on mukava lanka. Seuraavaksi miehelle villasukat raparperilla värjätystä seiskaveikasta.

Yölinjallain...

Kahden viikon loman jälkeen töissä taas. Yökkönä olen ollut tämän kesän. Nyt kolme yötä, ensi viikolla kolme, sitten neljä ja viimeiseksi viisi. Sitten on loma nro 2. Mukava kesä. En muista, koska minulla viimeksi olisi ollut juhannuksena vapaata ja onneksi olen ilmoittanut olevani käytettävissä näin, että saan lomalla. En koe, että minun pitäisi olla koko kesä töissä, se on täyttä hulluutta. Pääasia että taloudellisesti selviää ja että itse saa myös ladata akkuja. Säästämään ei palkkatuloista kuitenkaan pysty, niin mieluummin sitten miettii omaa jaksamistaan. Viiden yön putki kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta kai se siinä menee. Motivoi ainakin se, että kun sen läpi pääsee, on hieman lomaa vielä ennen kuin koulunpenkki kutsuu taas.

Melkein kahden viikon lomani oli tehokas. Punkalaitumen reissun lisäksi olin Huittisissa vanhemmilla ja värjäsin tosiaan lankaa kilotolkulla ensimmäistä kertaa nuotiolla. Kävin Turussa katsomassa näyttelypaikkaani ja kierreltiin kummitädin kanssa kirpputoreja. Paluumatkalla poikettiin vielä katsomassa tädin ja serkun hevosta, Saman Sävyä. Olisin päässyt ratsastamaan, mutta menin ihan lukkoon sen ajatuksen kanssa. Lupasin, että koitan kypsytellä ajatusta elokuuhun, jos silloin iskaltautuisin selkään. Viimeisestä ratsastuskerrasta on aikaa ja silloin putosin. Vaikka kapusin selkään, kai siitä jokin jännitys sitten jäi. Uskon, että tuntuman jälkeen pelot on poissa. Huviratsastelu olisikin mukavaa, omaan tahtiin köpöttely ja kulkeminen, maastossakin. Ratsastustunnit eivät innosta enää ja harrastuksena se maksaisikin niin paljon, ettei minulla siihen varaa ole. Loput lomasta meni oman kullan kainalossa ja mukavaa oli sekin. Käytiin shoppailemassa ja Särkänniemessä kieppumassa. Ja lopultakin sain aikaiseksi vierailla Nokian Siurossa rakkaan ystävän kotia katsastamassa. Omakotitalo lampaineen ja tuttu 8-vuotias koira. Sainpa villaakin sitten pussillisen mukaan, en tosin vielä tiedä mitä sille teen ja mitä siitä teen :) Kai se pesun jälkeen on ihan huovutuskelpoista?

Mussutan yövuoropommiani tässä samalla. Purkki rahkaa, marjoja (nyt lakkaa, mansikoita ja mustia viinimarjoja) sekä satsi mansikan makuista proteiinijauhetta. Jälkimmäinen ei olisi ollenkaan välttämättömyys, mutta nyt se ensinnäkin toimii makeutusaineena ja toisekseen auttaa pitämään nälän poissa. Kilot ei karise eikä motivaatiota löydy, vaikka voin huonosti enkä ole sinut itseni kanssa. Kai sitä pitää vain tarkkailla, että ei ainakaan lisää ala kertymään. Hyi että. Taidan jatkaa tuonne tv-huoneen puolelle nyt, aloitin kutomaan itselleni villasukkia. Kutominen on minun työni mutta villasukkien tekeminen ei. Nyt kuitenkin motivoi se, että käytän omia kasvivärjättyjä lankojani. Sieltä syntyvät minulle nokkos-koiranputkisukat ihanasta villalangasta :)

Omat langat

Tilasin kilon lankaa Kauhavalta (tai oikeastaan kolme kiloa; kaverille ja äitille kans) kasvivärjäystarkoitukseen. Tarkoituksena tehdä sellaista lankaa, jota käytän omiin tekeleisiini enkä säästä akatemian lopputyötä varten. Rakensin lasuudenkodin peltomaalle nuotiopaikan, jossa touhusin lomastani kaksi kokonaista päivää, plus joitain tunteja yömyöhään kaiken muun tekemisen ohessa parina muuna päivänä. Lisäksi opetin ystävälleni kasvivärjäystä ja äidin lankoihin sain vapaat kädet. Lähes kaikki materiaali kerättiin lähimaastosta itse, mutta otin mukaani myös kerran keitellyt viimetalviset krapin ja sinipuun, joita ajattelin kokeilla äidin lankoihin. Tässä kuvasatoa noilta päiviltä.

Tällaisia "kavereita" puskat täynnä...

Pikkutyttönä rakastin sammakoita. Tungin niitä taskuni täyteen ja äiti niitä aina heitteli roskiin pestessään housujani... :)

Näille kavereille jätin nokkosia syötäväksi

Nakkipartio; koirani Peppi ja vanhempien koira Gerda

Siinä se on, värjäysmekkani. 

Paju sai tehtäväkseen kantaa lankoja varjossa. Sinipuusta irtosi väriä, kuin se olisi ollut aivan uutta! Krapillakin punertavaa kyllä syntyi, muttei alkuperäisen keitoksen vahvuisesti.

Taiteilija itte ja värjätyt lankat. Kovasti meinaan painoi... :)

Kaikkien aikojen maatalousnäyttely

Äiti on kotoisin Punkalaitumelta. Pappa on siellä tunnettu käsityöläinen, peltiseppänä on mies tehnyt komean uran. Tänä vuonna pappan kuparityöt olivat näyttelyssä esillä. Kommeeta oli, kun mestari itte oli myös paikalla ja lapsenlapsenaan sai paikalla tallustella. Eihän kukaan minua tuntenut, mutta ylpeä olin silti :) Punkalaitumella sijaitseva Yli-Kirran talonpoikaismuseo, eli "Koiramäentalo", on paikka jossa lapsena vietimme aikaa kesäisin. Kiikuttiin aisakeinussa kovasti. Surenkuappa sieltä on myös jäänyt mieleen pelottavana ja kanat kukkoineen sekä vuohet ja lampaat - eläimet tietysti. 

Keväällä päätin, että tänä vuonna tahdon miehelle sen paikan näyttää. Onnekseni myöskään mieheni ei ole syntyjään kaupunkilainen, osaa kaikenlaisia kädentaitoja ja arvostaa vanhoja kansanperinteitä. Matka osoittautuikin mahtavaksi kokemukseksi, varsinkin kun ajelimme Punkalaitumelle laina-autolla Lempäälän ja Vesilahden kautta peuravaarateitä. Takaisin tullessa pari peuraa nähtiinkin, toinen auton edessä. Väisti kuitenkin pusikkoon kaunis eläin eikä sattunut mitään. Peltoja ja maalaismaisemia oli ilo ihailla, vaikka olikin ehkä hieman liian kuuma. Paikan päällä peltoa ihailtiin hevoskyydissä vanhassa kärryssä. Hyvin jaksoi polle pellolla juostakin!

Aisakeinu on tolpissaan kiinni kettingeillä, koska EU-direktiivien mukaan se on liian vaarallinen. Suretti, suututti. Kas, kun en pikkutyttönä kiikkuun kuollut. Mielenosoituksellisesti istuin keinun laidalle hetkeksi ja sain miehen seuraksi - kiva valokuva tuli siitä.

Langanvärjäystähän oli tarjolla yhdessä näytöksessä, tutunnäköistä puuhaa se oli ja tuttuja tuoksuja. Mietin hiljaa mielessäni, miten itse pääsisin jonnekin tekemään lankoja näytökseen... Ei kai sitä kovin monesta narusta tarvitsisi loppujen lopuksi vetää. Kuitenkin siitä on kaikkineen tullut minulle niin sydämenasia, olisi se hienoa olla näyttämässä että hei täällä minä nuori ihminen teen ja vaalin vanhoja taitoja :) Liityin Värjärikilta ry:nkin tässä.

Hevoskierron tähti oli tauolla, kun siitä ohi kuljettiin, eikä jääty kärkkymään seuraavaa esitystä. Varsaa ihailin kyllä kovasti, lapsi oli hassu :) Otin koko reissulta kolmisensataa kuvaa, joita tulen varmaan kyllä jakamaan täällä jatkossakin. Tässä pieniä maistiaisia.

Äiti toi minulle Safir-merkkistä lankaa, jota oli halvalla jostakin kahminut neljä kerää. Valkoista tietenkin. Ja yllä langat tällä hetkellä. Laatikossa oli sinipuuta viime talven tilauksesta vielä jäljellä. Se on sen verran tujua tavaraa että luotin sen värjäystehoon, langasta 80% oli kuitenkin akryylia, vain 20% villaa. Toisekseen nämä langat jätän isomman projektini ulkopuolelle, eli ts. "nämä saan käyttää", kun kaikki muut odottavat taidekoulun päättötyöhön pääsyä...

Pitää ottaa parempia kuvia kun langat on nätisti kerällä, tässä vääristyvät sävyt aika lailla. Vasemmalla lupiini, sitten lupiinin jälkiliemi johon lisäsin yhden vanhan lepänkuoriliemen. Oikeasti tuo jälkimmäinen on enemmän vihertävä ja itse lupiinista saatu väri NIIIN kaunis vihreä! Keltainen lanka on koivusta, ilman erityiskikkoja, lanka on esipuretettu alunalla ja nuoria koivunlehtiä keitetty tunti ennen liemen käyttöönottoa. Viimeinen lanka, ruskea (on sekin enemmän kellertävä oikeasti), on koivusta jälkiliemi, johon lisäsin hieman tanniinia.  

Tässä myös hieman huono kuva; vasemmalla ihana tummanharmaanvihreä nokkosesta, sitten vaaleampi vihertävä nokkosen jälkiliemestä. Kaunis ruskea jäkälästä ja vaaleampi ruskea jäkälän jälkiliemestä. Jäkälä yllätti; kauniita sävyjä! Nämä kuivuvat saunassa, ehkä saan ne kerittyä kunhan kotiudun iltavuorosta.

Sanotaan, että lupiini pitäisi kerätä ennen juhannusta, jotta siitä saa parhaiten väriä irti. Meillä kuitenkin on varmaankin värjäyssessiot heinäkuun puolella äidin ja yhden ystävän kanssa, ja silloin ajattelin että nokkosta ja lupiinia ainakin käytetään. Niitä kun on helposti saatavilla. Ihastuin ikihyviksi lupiinin tuomaan vihreään, nokkosen harmaanvihreä on myös kaunis. Kuitenkin tuo jäkälän noin tumma ruskea oli kaikista eniten hämmentävä, en ollut jäkälälankoja aiemmin nähnytkään. Sitä en tiedä, mitä muuta otettaisiin työn alle sitten porukalla värjätessä. Mesiangervoa ainakin olisi paljon käytettävissä, erilaisia sammalia, koiranputkea... Katsotaan. :)

Kesäisiä tuulia.

Käsitinkö väärin, vai puhuttiinko jossain vaiheessa "ennätyslämpimästä kesästä"? Hyrr, kun on ulkona kylmä! Surkeeta taas. Onneksi olen töissä nyt juuri, niin ei tarvitse kärsiä huonosta ilmasta. Teen pelkkiä yövuoroja elokuun alkuun asti, lukuunottamatta tämän viikon sunnuntain iltavuoroa. Mutta iisiä on ja tykkäilen kovasti. Juhannuksesta alkaa reilun viikon lomapätkä ja ennen koulun alkua elokuussa on muutaman viikon vapaa. Jos siihen mennessä lämpenisi.

Nyt kaksi keskiviikkoa ovat käsityöni olleet Nummen kesäkahvilan yhteydessä esillä Turussa. Myyntinäyttely "Virkkuukoukusta kuviosahaan - kädentaidot kunniaan" tuottaa mulle tuossa sivussa vähän tienestejä, ihan mukavaa. Lisäksi lähetin sinne muutaman kerän kasvivärjättyä lankaa ja kirjoitin pienen tekstin kasvivärjäyksen historiasta. Äiti toi mulle halvalla saatuja lankoja, 20 % villaa ja 80 % akryylia, ajattelin ne värjätä sinipuulla jota tilasin talvella ja jota on vielä jäljellä. Kokemuksella se tarttuu ihan mukavasti keinkokuituihin, tujua tavaraa. Perjantaina mennään miehen ja Peppi-koiran kanssa Huittisiin. Tarkoitus olisi koota koivunlehtiä ja lupiinia. Nokkostakin ehkä, ja sitä kootaan meille pinaatin korvikkeeksi pakkaseenkin sitten. Oon iloinen, että tuo mieskin on sen verran "perinteitä kunnioittava", ettei se pidä näitä juttuja liiallisena viherpipertämisenä. Ollaan maalta kumpikin ja arvostetaan omavaraisuutta. Sain juuri postista uuden kirjan:

Siellähän ne juhannuspotut kasvaa parvekkeella ja jännitän, saadaanko satoa. Laitoin kasvamaan tosi aikaisin ne, että saataisiin uudet potut omalta parvekkeelta. Tämän lisäksi meillä on parvekkeella basilikaa, tilliä ja mäkimeiramia, pinaattia ja retiisiä, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä mun keväällä 2009 kylvämä ruohosipuli tekee nyt toisena kesänään hienosti satoa. Jaoin sen kahteen ruukkuun ja ihan hyvin olisi voinut kyllä jakaa kolmeenkin. Ruohosipuli on kyllä niin ehdoton kesän juttu <3 Kesäkukkia ei parvekkeella ole, mutta metsästys on käynnissä. Olen yrittänyt etsiä keijunmekkoa, enkä tajua missä sitä oikein on! Ei löydy bauhauseista, kodinterroista eikä markettien puutarhamyymälöistä. Haluaisin nimenomaan keijunmekon, koska sitä voi käyttää värjäykseen. Voi olla että parveke jää kukattomaksi, jos ei tuota kaunokaista löydy. Mä sinne mitään orvokkeja tahdo.

Lopputöitä, teettää töitä...

Olen nyt ollut vuoden Sara Hilden kuvataideakatemiassa, vielä olisi päätäntä-palautekerta ja kesäksi saamme jonkun tehtävän. Viime perjantaina ehdotin opettajalle ideaani lopputyöstä ja hän hyväksyi sen oitis. Olen aika innoissani, koska pääsen toimimaan sellaisella saralla, millä välttämättä kaikki "taiteilijat" eivät kuitenkaan toimi. Enpä itsekään ole aina pitänyt käsitöitä taiteena, vaikka tokihan ne sitä ovat, varsinkin nykypäivänä. Lopputyöideani siis on, että värjään kasveilla lankaa, ja näistä värjästyistä langoista koostan ensivuoden aikana jotakin isoa. Ensin mietin jonkunlaista "neulepäiväkirjaa", vaikka huivin muotoon, mutta se voisi olla jotakin muutakin. Jotakin pyöreää. Eniten ehkä kiehtoisi jokin paloista koottu. Se olisi mukava toteuttaa, eikä neliönmallisten palojen tarvitsisi olla samankokoisia. Tähän asti olen nyt värjännyt valkoista 7 veljestä-lankaa, mutta tarkoitus on kesällä tilata ihan kilohintaan lankaa; tulee halvemmaksi. Halpoja lankapaikkoja nyt vain etsin. Kauhavan Kangas-Aitassa hyvä villalanka olisi 22 euroa kilolta, postikuluineen 30 euroa.

Vasemmalla kaksi vyyhtiä lepänkuorista, sitten kaksi pajunkuorista ja kaksi sipulista.

Myös sosionomikoulun lopputyö kaipaa selkiytymistä. Menen ensi syksynä vetämään kädentaitoryhmää nuorille mielenterveyskuntoutujille ja se liittyy opinnäytetyöhöni. Muuta en tässä vaiheessa vielä tiedä. Haluan tehdä toiminnallisemman työn tutkimuksen sijasta, mutta tiedän, että koulumme jotkut opettajat vastustavat tällaisia toiminnallisia töitä henkeen ja vereen. Joku tutkimuksellinen ote pitäisi löytää? henkilökohtaisesti minua ei yhtään kiinnostaisi vääntää mitään tutkimusta. Toivottavasti saan vasemmalla kädellä kasaan jotain, mikä kelpaa. Tuollainen ryhmän ohjaaminen ja sen analysointi, suunnittelu ja kaikki antaa minulle paljon enemmän kuin tutkimuksen rustaaminen. Ällöä.

Saan mahdollisuuden tuoda korujani ja ilmeisesti muitakin käsitöitäni myyntinäyttelyyn Turkuun. Ei mikään valtaisa spektaakkeli, mutta minulle iso juttu. Olisihan se hurjan mukavaa saada jokunen työ kaupaksikin, mutta  eniten tässä nyt kiehtoo kyllä ihan vain näytteilleasettaminen. Mies tuossa tekee korutelineitä parista puusta, mitä eilen metsästä haimme. Tuollaisista telineistä olen haaveillut pitkään ja arvasin, että mies innostuu ne tekemään kun annan vastuun hänelle. Hän kun ei myöskään ole peukalo keskellä kämmentä ja tykkää tuollaisia tehdä. Hienot tulee. Ensin meinasin, että kuorin puut ja kuivaan ja petsaan luonnonpetsillä, mutta nyt niihin kuitenkin jäävät kuoret ja petsaan ehkä vain tuon vanerilevyn, jossa puu seisoo. Katsotaan nyt. :)

Sormet hellänä, mikä neuvoksi?

Vaikka kuinka keskityn ja seuraan tekemistäni, tulee päähän kaikenlaisia aivojumeja ja pistän huovutusneulalla sormeeni. Yhden kerran olen tässä pistänyt neulan oikein kunnolla läpi sormeni sivusta. Terävä on neula, ei se sinänsä oikein edes ehdi sattua, mutta mietin josko sitä sitten ostaisi peltiset hanskat... Tai pitäisi koko sormen peittäviä sormustimia? Au. Aikamoista. Pitäis olla sitten vaan tietyissä kohdissa rauhallisempi. Tai jotakin.

Nalle Karhuntassu sai seurakseen Nalle Naperon.

Huopuu, huopuu.

Tukkani huopuu. Toivon mukaan hyvää tahtia. En ole rastoittanut sitä ihan kokonaan ja ne rastat jotka päässäni ovat, eivät ole välttämättä järin tiiviitä, mutta pysyvät koossa. Tuppaavat alkaa huopumaan kiinni toisiinsa, jos en vähintään kerran viikossa niitä pyörittelisi läpi. Olen tosiaan pääni päälle jättänyt vyöhykkeen "tavallista tukkaa", jonka kiskaisen usein mytyksi takaraivolle. Kai sieltä vielä rivi irtoaisi rastoitettavaksikin. Katsotaan nyt. On ihan hirvittävän ihanaa näin aikuisena elää ja omistaa vahvasti luonnonkihara tukka, mutta ihan oikeasti - ovatkohan rastani sitten myös kiharat vielä vuodenkin päästä?

Tässä taloudessa huopuu nyt muukin. Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta paketin eri värisiä huovutusvilloja ja putkilon huovutusneuloja. Herra Pingiivi syntyi ensimmäisenä teoksenani. Anopin antamista askartelutarvikkeista nappasin sille sinisen hatun ja suovasta taiteilin vielä rusetin kaulaan. Herra Pingiivi, kuten lähes kaikki muukin mitä teen, menee "lahjavarastoon" - jollekin kaverilleni tms. sen vielä joskus varmasti annan. Seuraavaksi kokeilin harsia kokoon vanulevystä runko ja raajat, ja kokosin ne lopuksi huovuttaen päälle. Syntyi Nalle Karhuntassu, joka on hyvin pehmeä ja sympaattinen kaveri. En usko Nallen kestävän lapsen käytössä, joten koristenalleksi sen tulevaisuus vie. Kuka lie sen joskus kotiinsa saa, ehkä Nalle saa vielä käteensä jotakin saajalleen sopivaa. Näin siitä tulisi henkilökohtaisempi.

Näiden lisäksi olen huovuttanut palloja ja väsännyt pari korua. Sekä kasan sydämiä piparkakkumuotin avulla. Leikkasin niihin veljeltä/veljenvaimolta saadusata heijastinnauhasta pienemmät sydämet keskelle. Tuli aika kivoja. Nyt selailen Googlen kuvahakua, saadakseni uusia ideoita. Englannintehtävät pitäisi tehdä vielä loppuun, mutta katsoo nyt malttaako sitä... ;)

Pakerran, tuherran, väkerrän.

Harjoittelu päättyi ja palasin kouluun. Ilonani toukokuun loppuun ovat ruotsi ja englanti. Ensimmäisen läpipääsystä en ole niinkään varma, aika tavalla pelottaa koko kurssi :( Inhottavaa pakkotuputusta, en ymmärrä! Hmh. Muuten onkin sitten mielenkiintoisia aiheita menossa ja intoa niitä opiskella (jopa). Kai se tästä sitten. Kesälle töitä on ja nyt loppukevääksi kauhean rahapulan väsyttämänä otin opintolainaa. Makselen siis lainalla pois velkojani and so on. Hienoa on opiskelijan elämä.

Voi luoja, en ihan pidä näitä virkkuukoukkuja "mahtavan upeina". Kuitenkin tämä setti osui silmään Vapaa Valinnassa ihan vaan hintansa puolesta. Minulla ei näitä isoimpia kokoja virkkuukoukuista ole, joten nappasin setin mukaani. Toisaalta nämä ovat muovia, katsotaan nyt mitä ne yleensä kestävät. Heh.

Lyriikat sydämessä

(Orkideani Odontonia Samurai)

Koetin maalata ikonin

pyhästä perheestä

mutta Joosef näytti

aisankannattajalta

Maria oli jotenkin mustelmilla

lapsi ei-toivottu

ja ellei se mennyt kesken

harkittiin keskeytystä

Mutta ole Sinä ylpeä itsestäsi

äläkä katso pois

kun Sinua kauniiksi sanon

Sillä kun nainen ei suostu kauneuteensa

kun kantaa naiseutta joka solullaan

elämisen aikakausia ihonsa hämärässä

ja jos mies ei sitä näe

ei pahat päivät ole hyviä.

A.W.Yrjänä: "Pahat päivät"

Tappaa lankaa.

Oivoi, aika juoksee. En aio antaa blogini kuolla, jos kirjoitan vähintään kerran kuussa, ei minun mielestäni tarvitse sitä pahoitella. Tehtävää olisi ihan kamalasti. Vapaa-ajalla piirtäisin jos olisi tilauksia, korukokoelman uudistin ja sain puhdin tehdä uusia koruja myös. Lisäksi koitin ommella pinkille miniläppärilleni laukkua - se on edelleen kesken enkä tiedä miten sen lopulta käy. Taidekoulussa meillä on grafiikkaa ja se onkin ihan hauskaa, vaikken oikeastaan siitä vielä kaikkea tajuakaan. Ensi perjantaina ja lauantaina paneudutaan kopiografiikkaan ja sen tiimoilta pitäisi koota lapsuuden kuvia, kuoseja, kaikkea olennaista ja rakasta sälää... Työharjoittelu mielenterveysnuorten parissa päättyy pääsiäiseen, olen siitä hieman surkeana... Paikka on mahtava ja olen todella ollut uusien haasteiden edessä siellä. Olen ainakin itsestäni ja omasta ohjaajuudestani oppinut paljon. Ja tajunnut, että minusta on paljon enempään kuin mitä olen kuvitellut. On ollut kivoja projekteja, vaikka ovatkin työllistäneet paljon enemmän myös vapaa-ajalla, kuin mitä mitkään harjoitteluhommat ikinä.

Rammsteinin keikka oli ikimuistoinen. Matkalla duunailin jännittyneenä itselleni säärystimet. En jaksa tehdä mitään ilman koristeita. Siksipä näissäkin koristekuvioita on.

Mun ranteet paukkuu ihan mukavasti. Nytkö se sukuperintönä tuleva reuma sitten nostaa päätään? Voi surkeus. Inhottaa kutoessa varsinkin vasemman ranteen pauke ja rutina. Ei se satu mutta häiritsee. Juju-kerhon liittymislahjana sain huivikirjan, josta bongasin tämän siksak-virkkauksen. Langanlopuille käyttöä, jipii. Kaunista jälkeä eivätkä ranteet rutise :D

Punaista!

Jokunen viikko sitten laitoin päähäni muutaman kirkkaanpunaisen kuiturastan. Silloin totesin, että en omista kirkkaanpunaisia tumppuja. Tein sitten itselleni sellaiset ja niiden seuraksi kolmiohuivin. Kai siihen voisi hapsut vielä heittää, ehkä langanloppu siihen riittäisi. Punaista 7 veljestä-lankaa setti siis söi 200 g.

Maanantaina Rammstein! :)

Kirja-aarteita

Hurahdin minäkin Juju-kerhoon. Ja sain tänään kirjalähetyksen. Tarvii nyt muistaa sitten vain perua kirjoja, kun palautus ei kerran ole sama asia kuin peruutus. Uskon, että joitain helmiä nappaan omaan hyllyyni ja sitten eroan kerhosta. Tai mistä sitä tietää; jos ottaa elämäntavakseen kirjan peruutuksen ja nappailee alekirjoja? :) Oli muutama kiinnostava nytkin alelaarissa...

1. KIRJA

Maija Paavilainen: Askartele kaunista kotiin luonnon materiaaleista. 80 askarteluohjetta, kivoja vinkkejä.

2. KIRJA

Stine Hoelgaard Johansen: Hurmaavat huivit. IHANIA ohjeita. Pian kutomaan.Huivikin voi olla kuin koru <3

3. KIRJA

Tine Solheim: Leikkiä langoilla. Tämä on NIIN helmi. Älyttömän monta kaunista ja haastavaa ohjetta kaikenlaisiin vaatteisiin ja ehostuksiin. Lisäks kirjossa on ihana kuvitus ja siellä täällä on ajatelmia sekä aforismeja. Pari ruokaohjettakin ;)

Vanhalle henkeä.

On se vaan niin hassua ajatella, että kolmekymmentä vuotta vanhat langat pääsevät nyt vasta "johonkin muotoon". Kudoin tällaisesta vanhan vanhasta sinisestä Jussi-langasta tumput ja kokeilin taas uutta neulosta. Kyllä mä vain olen niin hurahtanut kaikenlaiseen kikkailuun ja palmikoihin. Sitä päivää ei taida tulla että alkaisin tykätä kirjoneuleiden teosta... Harmi, niissä olis hurjasti mahdollisuuksia!

Isoäidin neliöitä virkkailin ja kokosin kaulahuivin. Lankana on sinipuulla värjättyä vanhanvanhaa lahjoitusvillalankaa :)