Villasukkia kesähelteellä.

Taioin ensimmäiset villasukat ihanista kasvivärjäyslangoistani. Sukkiin olen siis käyttänyt Kauhavan Kangasaitan karstavillalankaa. Värejä alunperin valkoiselle langalle ovat tässä antaneet nokkonen ja koiranputki. Yleisesti ottaen en juuri koskaan tee villasukkia, nyt on kuitenkin "pakko" tehdä niitäkin kun on mukava lanka. Seuraavaksi miehelle villasukat raparperilla värjätystä seiskaveikasta.

Yölinjallain...

Kahden viikon loman jälkeen töissä taas. Yökkönä olen ollut tämän kesän. Nyt kolme yötä, ensi viikolla kolme, sitten neljä ja viimeiseksi viisi. Sitten on loma nro 2. Mukava kesä. En muista, koska minulla viimeksi olisi ollut juhannuksena vapaata ja onneksi olen ilmoittanut olevani käytettävissä näin, että saan lomalla. En koe, että minun pitäisi olla koko kesä töissä, se on täyttä hulluutta. Pääasia että taloudellisesti selviää ja että itse saa myös ladata akkuja. Säästämään ei palkkatuloista kuitenkaan pysty, niin mieluummin sitten miettii omaa jaksamistaan. Viiden yön putki kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta kai se siinä menee. Motivoi ainakin se, että kun sen läpi pääsee, on hieman lomaa vielä ennen kuin koulunpenkki kutsuu taas.

Melkein kahden viikon lomani oli tehokas. Punkalaitumen reissun lisäksi olin Huittisissa vanhemmilla ja värjäsin tosiaan lankaa kilotolkulla ensimmäistä kertaa nuotiolla. Kävin Turussa katsomassa näyttelypaikkaani ja kierreltiin kummitädin kanssa kirpputoreja. Paluumatkalla poikettiin vielä katsomassa tädin ja serkun hevosta, Saman Sävyä. Olisin päässyt ratsastamaan, mutta menin ihan lukkoon sen ajatuksen kanssa. Lupasin, että koitan kypsytellä ajatusta elokuuhun, jos silloin iskaltautuisin selkään. Viimeisestä ratsastuskerrasta on aikaa ja silloin putosin. Vaikka kapusin selkään, kai siitä jokin jännitys sitten jäi. Uskon, että tuntuman jälkeen pelot on poissa. Huviratsastelu olisikin mukavaa, omaan tahtiin köpöttely ja kulkeminen, maastossakin. Ratsastustunnit eivät innosta enää ja harrastuksena se maksaisikin niin paljon, ettei minulla siihen varaa ole. Loput lomasta meni oman kullan kainalossa ja mukavaa oli sekin. Käytiin shoppailemassa ja Särkänniemessä kieppumassa. Ja lopultakin sain aikaiseksi vierailla Nokian Siurossa rakkaan ystävän kotia katsastamassa. Omakotitalo lampaineen ja tuttu 8-vuotias koira. Sainpa villaakin sitten pussillisen mukaan, en tosin vielä tiedä mitä sille teen ja mitä siitä teen :) Kai se pesun jälkeen on ihan huovutuskelpoista?

Mussutan yövuoropommiani tässä samalla. Purkki rahkaa, marjoja (nyt lakkaa, mansikoita ja mustia viinimarjoja) sekä satsi mansikan makuista proteiinijauhetta. Jälkimmäinen ei olisi ollenkaan välttämättömyys, mutta nyt se ensinnäkin toimii makeutusaineena ja toisekseen auttaa pitämään nälän poissa. Kilot ei karise eikä motivaatiota löydy, vaikka voin huonosti enkä ole sinut itseni kanssa. Kai sitä pitää vain tarkkailla, että ei ainakaan lisää ala kertymään. Hyi että. Taidan jatkaa tuonne tv-huoneen puolelle nyt, aloitin kutomaan itselleni villasukkia. Kutominen on minun työni mutta villasukkien tekeminen ei. Nyt kuitenkin motivoi se, että käytän omia kasvivärjättyjä lankojani. Sieltä syntyvät minulle nokkos-koiranputkisukat ihanasta villalangasta :)

Omat langat

Tilasin kilon lankaa Kauhavalta (tai oikeastaan kolme kiloa; kaverille ja äitille kans) kasvivärjäystarkoitukseen. Tarkoituksena tehdä sellaista lankaa, jota käytän omiin tekeleisiini enkä säästä akatemian lopputyötä varten. Rakensin lasuudenkodin peltomaalle nuotiopaikan, jossa touhusin lomastani kaksi kokonaista päivää, plus joitain tunteja yömyöhään kaiken muun tekemisen ohessa parina muuna päivänä. Lisäksi opetin ystävälleni kasvivärjäystä ja äidin lankoihin sain vapaat kädet. Lähes kaikki materiaali kerättiin lähimaastosta itse, mutta otin mukaani myös kerran keitellyt viimetalviset krapin ja sinipuun, joita ajattelin kokeilla äidin lankoihin. Tässä kuvasatoa noilta päiviltä.

Tällaisia "kavereita" puskat täynnä...

Pikkutyttönä rakastin sammakoita. Tungin niitä taskuni täyteen ja äiti niitä aina heitteli roskiin pestessään housujani... :)

Näille kavereille jätin nokkosia syötäväksi

Nakkipartio; koirani Peppi ja vanhempien koira Gerda

Siinä se on, värjäysmekkani. 

Paju sai tehtäväkseen kantaa lankoja varjossa. Sinipuusta irtosi väriä, kuin se olisi ollut aivan uutta! Krapillakin punertavaa kyllä syntyi, muttei alkuperäisen keitoksen vahvuisesti.

Taiteilija itte ja värjätyt lankat. Kovasti meinaan painoi... :)

Kaikkien aikojen maatalousnäyttely

Äiti on kotoisin Punkalaitumelta. Pappa on siellä tunnettu käsityöläinen, peltiseppänä on mies tehnyt komean uran. Tänä vuonna pappan kuparityöt olivat näyttelyssä esillä. Kommeeta oli, kun mestari itte oli myös paikalla ja lapsenlapsenaan sai paikalla tallustella. Eihän kukaan minua tuntenut, mutta ylpeä olin silti :) Punkalaitumella sijaitseva Yli-Kirran talonpoikaismuseo, eli "Koiramäentalo", on paikka jossa lapsena vietimme aikaa kesäisin. Kiikuttiin aisakeinussa kovasti. Surenkuappa sieltä on myös jäänyt mieleen pelottavana ja kanat kukkoineen sekä vuohet ja lampaat - eläimet tietysti. 

Keväällä päätin, että tänä vuonna tahdon miehelle sen paikan näyttää. Onnekseni myöskään mieheni ei ole syntyjään kaupunkilainen, osaa kaikenlaisia kädentaitoja ja arvostaa vanhoja kansanperinteitä. Matka osoittautuikin mahtavaksi kokemukseksi, varsinkin kun ajelimme Punkalaitumelle laina-autolla Lempäälän ja Vesilahden kautta peuravaarateitä. Takaisin tullessa pari peuraa nähtiinkin, toinen auton edessä. Väisti kuitenkin pusikkoon kaunis eläin eikä sattunut mitään. Peltoja ja maalaismaisemia oli ilo ihailla, vaikka olikin ehkä hieman liian kuuma. Paikan päällä peltoa ihailtiin hevoskyydissä vanhassa kärryssä. Hyvin jaksoi polle pellolla juostakin!

Aisakeinu on tolpissaan kiinni kettingeillä, koska EU-direktiivien mukaan se on liian vaarallinen. Suretti, suututti. Kas, kun en pikkutyttönä kiikkuun kuollut. Mielenosoituksellisesti istuin keinun laidalle hetkeksi ja sain miehen seuraksi - kiva valokuva tuli siitä.

Langanvärjäystähän oli tarjolla yhdessä näytöksessä, tutunnäköistä puuhaa se oli ja tuttuja tuoksuja. Mietin hiljaa mielessäni, miten itse pääsisin jonnekin tekemään lankoja näytökseen... Ei kai sitä kovin monesta narusta tarvitsisi loppujen lopuksi vetää. Kuitenkin siitä on kaikkineen tullut minulle niin sydämenasia, olisi se hienoa olla näyttämässä että hei täällä minä nuori ihminen teen ja vaalin vanhoja taitoja :) Liityin Värjärikilta ry:nkin tässä.

Hevoskierron tähti oli tauolla, kun siitä ohi kuljettiin, eikä jääty kärkkymään seuraavaa esitystä. Varsaa ihailin kyllä kovasti, lapsi oli hassu :) Otin koko reissulta kolmisensataa kuvaa, joita tulen varmaan kyllä jakamaan täällä jatkossakin. Tässä pieniä maistiaisia.