Äiti toi minulle Safir-merkkistä lankaa, jota oli halvalla jostakin kahminut neljä kerää. Valkoista tietenkin. Ja yllä langat tällä hetkellä. Laatikossa oli sinipuuta viime talven tilauksesta vielä jäljellä. Se on sen verran tujua tavaraa että luotin sen värjäystehoon, langasta 80% oli kuitenkin akryylia, vain 20% villaa. Toisekseen nämä langat jätän isomman projektini ulkopuolelle, eli ts. "nämä saan käyttää", kun kaikki muut odottavat taidekoulun päättötyöhön pääsyä...

Pitää ottaa parempia kuvia kun langat on nätisti kerällä, tässä vääristyvät sävyt aika lailla. Vasemmalla lupiini, sitten lupiinin jälkiliemi johon lisäsin yhden vanhan lepänkuoriliemen. Oikeasti tuo jälkimmäinen on enemmän vihertävä ja itse lupiinista saatu väri NIIIN kaunis vihreä! Keltainen lanka on koivusta, ilman erityiskikkoja, lanka on esipuretettu alunalla ja nuoria koivunlehtiä keitetty tunti ennen liemen käyttöönottoa. Viimeinen lanka, ruskea (on sekin enemmän kellertävä oikeasti), on koivusta jälkiliemi, johon lisäsin hieman tanniinia.  

Tässä myös hieman huono kuva; vasemmalla ihana tummanharmaanvihreä nokkosesta, sitten vaaleampi vihertävä nokkosen jälkiliemestä. Kaunis ruskea jäkälästä ja vaaleampi ruskea jäkälän jälkiliemestä. Jäkälä yllätti; kauniita sävyjä! Nämä kuivuvat saunassa, ehkä saan ne kerittyä kunhan kotiudun iltavuorosta.

Sanotaan, että lupiini pitäisi kerätä ennen juhannusta, jotta siitä saa parhaiten väriä irti. Meillä kuitenkin on varmaankin värjäyssessiot heinäkuun puolella äidin ja yhden ystävän kanssa, ja silloin ajattelin että nokkosta ja lupiinia ainakin käytetään. Niitä kun on helposti saatavilla. Ihastuin ikihyviksi lupiinin tuomaan vihreään, nokkosen harmaanvihreä on myös kaunis. Kuitenkin tuo jäkälän noin tumma ruskea oli kaikista eniten hämmentävä, en ollut jäkälälankoja aiemmin nähnytkään. Sitä en tiedä, mitä muuta otettaisiin työn alle sitten porukalla värjätessä. Mesiangervoa ainakin olisi paljon käytettävissä, erilaisia sammalia, koiranputkea... Katsotaan. :)

Kesäisiä tuulia.

Käsitinkö väärin, vai puhuttiinko jossain vaiheessa "ennätyslämpimästä kesästä"? Hyrr, kun on ulkona kylmä! Surkeeta taas. Onneksi olen töissä nyt juuri, niin ei tarvitse kärsiä huonosta ilmasta. Teen pelkkiä yövuoroja elokuun alkuun asti, lukuunottamatta tämän viikon sunnuntain iltavuoroa. Mutta iisiä on ja tykkäilen kovasti. Juhannuksesta alkaa reilun viikon lomapätkä ja ennen koulun alkua elokuussa on muutaman viikon vapaa. Jos siihen mennessä lämpenisi.

Nyt kaksi keskiviikkoa ovat käsityöni olleet Nummen kesäkahvilan yhteydessä esillä Turussa. Myyntinäyttely "Virkkuukoukusta kuviosahaan - kädentaidot kunniaan" tuottaa mulle tuossa sivussa vähän tienestejä, ihan mukavaa. Lisäksi lähetin sinne muutaman kerän kasvivärjättyä lankaa ja kirjoitin pienen tekstin kasvivärjäyksen historiasta. Äiti toi mulle halvalla saatuja lankoja, 20 % villaa ja 80 % akryylia, ajattelin ne värjätä sinipuulla jota tilasin talvella ja jota on vielä jäljellä. Kokemuksella se tarttuu ihan mukavasti keinkokuituihin, tujua tavaraa. Perjantaina mennään miehen ja Peppi-koiran kanssa Huittisiin. Tarkoitus olisi koota koivunlehtiä ja lupiinia. Nokkostakin ehkä, ja sitä kootaan meille pinaatin korvikkeeksi pakkaseenkin sitten. Oon iloinen, että tuo mieskin on sen verran "perinteitä kunnioittava", ettei se pidä näitä juttuja liiallisena viherpipertämisenä. Ollaan maalta kumpikin ja arvostetaan omavaraisuutta. Sain juuri postista uuden kirjan:

Siellähän ne juhannuspotut kasvaa parvekkeella ja jännitän, saadaanko satoa. Laitoin kasvamaan tosi aikaisin ne, että saataisiin uudet potut omalta parvekkeelta. Tämän lisäksi meillä on parvekkeella basilikaa, tilliä ja mäkimeiramia, pinaattia ja retiisiä, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä mun keväällä 2009 kylvämä ruohosipuli tekee nyt toisena kesänään hienosti satoa. Jaoin sen kahteen ruukkuun ja ihan hyvin olisi voinut kyllä jakaa kolmeenkin. Ruohosipuli on kyllä niin ehdoton kesän juttu <3 Kesäkukkia ei parvekkeella ole, mutta metsästys on käynnissä. Olen yrittänyt etsiä keijunmekkoa, enkä tajua missä sitä oikein on! Ei löydy bauhauseista, kodinterroista eikä markettien puutarhamyymälöistä. Haluaisin nimenomaan keijunmekon, koska sitä voi käyttää värjäykseen. Voi olla että parveke jää kukattomaksi, jos ei tuota kaunokaista löydy. Mä sinne mitään orvokkeja tahdo.