Oivoi, aika juoksee. En aio antaa blogini kuolla, jos kirjoitan vähintään kerran kuussa, ei minun mielestäni tarvitse sitä pahoitella. Tehtävää olisi ihan kamalasti. Vapaa-ajalla piirtäisin jos olisi tilauksia, korukokoelman uudistin ja sain puhdin tehdä uusia koruja myös. Lisäksi koitin ommella pinkille miniläppärilleni laukkua - se on edelleen kesken enkä tiedä miten sen lopulta käy. Taidekoulussa meillä on grafiikkaa ja se onkin ihan hauskaa, vaikken oikeastaan siitä vielä kaikkea tajuakaan. Ensi perjantaina ja lauantaina paneudutaan kopiografiikkaan ja sen tiimoilta pitäisi koota lapsuuden kuvia, kuoseja, kaikkea olennaista ja rakasta sälää... Työharjoittelu mielenterveysnuorten parissa päättyy pääsiäiseen, olen siitä hieman surkeana... Paikka on mahtava ja olen todella ollut uusien haasteiden edessä siellä. Olen ainakin itsestäni ja omasta ohjaajuudestani oppinut paljon. Ja tajunnut, että minusta on paljon enempään kuin mitä olen kuvitellut. On ollut kivoja projekteja, vaikka ovatkin työllistäneet paljon enemmän myös vapaa-ajalla, kuin mitä mitkään harjoitteluhommat ikinä.
Rammsteinin keikka oli ikimuistoinen. Matkalla duunailin jännittyneenä itselleni säärystimet. En jaksa tehdä mitään ilman koristeita. Siksipä näissäkin koristekuvioita on.
Mun ranteet paukkuu ihan mukavasti. Nytkö se sukuperintönä tuleva reuma sitten nostaa päätään? Voi surkeus. Inhottaa kutoessa varsinkin vasemman ranteen pauke ja rutina. Ei se satu mutta häiritsee. Juju-kerhon liittymislahjana sain huivikirjan, josta bongasin tämän siksak-virkkauksen. Langanlopuille käyttöä, jipii. Kaunista jälkeä eivätkä ranteet rutise :D
