Voi kummipojan taiteenpaloa ja kirjoitusintoa! Kohta hänellä on neljävuotissyntymäpäivät, odotan että näemme taas uudelleen. Pikkusiskonsa myös. Maailman kauneimpia uskomattoman ihania lapsia. Sellaisia he ovat.

Lähdin tänään puoli kahdeksitoista lääkäriin keskustaan. Meidän omalääkärimme on yksityisellä palveluntarjoajalla, onneksi, sen sijasta että kävisin tuossa vieressä terveyskeskuksessa. Matkan ei minulle ole väliä, koska ko. lafkassa on aina mukava asioida, missä vain asiassa. Opiskelijaterveydenhuoltoon en voinut mennä, koska se oli suljettu iltapäiväksi enkä olisi aamupäivällä enää ehtinyt ajoissa. Mutta eipä harmita; mieluiten tuolla yksityisellä käy kun samalla hinnalla pääsee. Silmäni on tulehtunut, kurkusta otettiin viljely eikä angiinaa ole. Jonotin tunnin labrassa, että otettiin C-näyte, on kuulemma streptokokkia liikenteessä. Loppuviikosta tuloksia. Jätin siinä sitten iltapäivän luennon väliin kun aikaa suttaantui ja menin vielä jonottamaan apteekista silmätippoja. Huhhuh mikä päivä.

Nyt ei ole koulutehtäviä rästissä ja parvekkeella olisi sinipuun liemi, josta haaveilen saavani vielä vaan vaaleampaa violettia. Jos jaksaisi kerät purkaa vyyhdeiksi, voisi värjäillä loputkin. Maltoin äsken nukkua puolen tunnin päiväunet; sitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Olisi jo parempi rentoutua ja höllätä tekemisen tahtia, on tullut huomattua että hermot alkaa paukkua... Mutta mikäs tässä enää kiirettä pitäisi; koulustressi alkaa olla ohi, joululahjat on lähes ostettu, paketoitu sekä lajiteltu. Pari lyijykynämuotokuvaa on tekeillä, molemmat yksityiskohtia pursuavista kuvista, mutta hyvällä mallilla nekin. Ensi keväänä keskityn kyllä omien luonnosten tekemiseen, kun huhti-toukokuussa olisi tarkoitus niistä sitoa kirja! Haluan ehtiä panostaa siihen.