Äiti toi minulle Safir-merkkistä lankaa, jota oli halvalla jostakin kahminut neljä kerää. Valkoista tietenkin. Ja yllä langat tällä hetkellä. Laatikossa oli sinipuuta viime talven tilauksesta vielä jäljellä. Se on sen verran tujua tavaraa että luotin sen värjäystehoon, langasta 80% oli kuitenkin akryylia, vain 20% villaa. Toisekseen nämä langat jätän isomman projektini ulkopuolelle, eli ts. "nämä saan käyttää", kun kaikki muut odottavat taidekoulun päättötyöhön pääsyä...

Pitää ottaa parempia kuvia kun langat on nätisti kerällä, tässä vääristyvät sävyt aika lailla. Vasemmalla lupiini, sitten lupiinin jälkiliemi johon lisäsin yhden vanhan lepänkuoriliemen. Oikeasti tuo jälkimmäinen on enemmän vihertävä ja itse lupiinista saatu väri NIIIN kaunis vihreä! Keltainen lanka on koivusta, ilman erityiskikkoja, lanka on esipuretettu alunalla ja nuoria koivunlehtiä keitetty tunti ennen liemen käyttöönottoa. Viimeinen lanka, ruskea (on sekin enemmän kellertävä oikeasti), on koivusta jälkiliemi, johon lisäsin hieman tanniinia.  

Tässä myös hieman huono kuva; vasemmalla ihana tummanharmaanvihreä nokkosesta, sitten vaaleampi vihertävä nokkosen jälkiliemestä. Kaunis ruskea jäkälästä ja vaaleampi ruskea jäkälän jälkiliemestä. Jäkälä yllätti; kauniita sävyjä! Nämä kuivuvat saunassa, ehkä saan ne kerittyä kunhan kotiudun iltavuorosta.

Sanotaan, että lupiini pitäisi kerätä ennen juhannusta, jotta siitä saa parhaiten väriä irti. Meillä kuitenkin on varmaankin värjäyssessiot heinäkuun puolella äidin ja yhden ystävän kanssa, ja silloin ajattelin että nokkosta ja lupiinia ainakin käytetään. Niitä kun on helposti saatavilla. Ihastuin ikihyviksi lupiinin tuomaan vihreään, nokkosen harmaanvihreä on myös kaunis. Kuitenkin tuo jäkälän noin tumma ruskea oli kaikista eniten hämmentävä, en ollut jäkälälankoja aiemmin nähnytkään. Sitä en tiedä, mitä muuta otettaisiin työn alle sitten porukalla värjätessä. Mesiangervoa ainakin olisi paljon käytettävissä, erilaisia sammalia, koiranputkea... Katsotaan. :)