Käsityöläisen joulun odotus on kyllä aika kiireistä touhua. Ensi vuonna en ota yhtä ainutta käsityötilausta joulun alla, vaan keskityn lähinnä omiin puuhiini. Enhän mä kuitenkaan ole mikään käsityöyrittäjä, mulla olisi siihen täysi oikeus ;) Se on, kun kaikki olettaa ja odottaa, että multa tulee jotain itse tehtyä lahjaksi. Mitäköhän muut sanoisivat, jos jonain jouluna antaisinkin vain muiden tekemiä, ostettuja lahjoja? :D Olis aika hauskaa. Kuten myös se, että kaikkien sukulaisten ja ystävien nimissä antaisin lahjaksi vuohia kehitysmaihin? :D Villi idea... Joulukorttirahat ja -vaivat laitan muutamalla klikkauksella Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta "Hyvä mieli"-keräykseen, jonka avulla kerätään ruokalahjakortteja köyhille suomalaisille perheille. Toinen hyvä keräys tämän kulutuskiimajuhlan alkaessa on "Joulupuu"-keräys johon saa koota lapselle paketin (haluamansa ikä/sukupuoli) ja se toimitetaan suomalaiselle vähäosaiselle lapselle. Tämähän toimii "joulunlapsi"-keräyksen tavoin, mutta lahja pysyy kotimaassa.
Mitä sitä sitten itse toivoisi lahjaksi? Kyllä se taitaa niin olla, että mun lahjatoiveet liittyy aika olennaisesti tähän käsillä tekemiseen. Valkoista lankaahan mulle saa lahjoittaa aina; värjään läpi vuoden ja heti lumien sulaessa keväällä on tarkoitus lähteä värjäämään myyntilankoja. Tarvetta sille siis on ja tulee olemaan, koska mua pyydettiin yhteen käsityökauppaan yhteistyökumppaniksi :) Valkoinen lanka kait on päätarpeeni. Mutta mitä muuta sitten? Lahjakortteja mä en saa koskaan. Sellainen esim. Sinooperiin tai Suomalaiseen Kirjakauppaan olis varmasti helppo tuhota. Uusia vaatteita olis mukava ostella, varsinkin kun olen nyt laihtunut yli 7 kiloa - Seppälä on pomminvarma lahjakortti-idea; tykkään sen vaatteista ja sieltä löytyy todennäköisesti ympäri vuoden mua miellyttäviä tuotteita. Esimerkiksi H&M on aika ajoin täynnä sen näköistä tavaraa että mä käännyn kannoillani ulos samantien ja onhan se eettisesti arveluttava liike... Hmm. Sushi-settikin olis kamalan kiva. Must olis ihanaa syödä sushia ainakin kerran kuussa, nam!
Lapset on vilpittömiä lahjalistojensa kanssa, mutta aikuiset, eih... Hyvä kun keksii nyt jotain läheisilleen. Avokin kanssa taidetaan vaan käydä kaupassa, valita mieleistä, antaa toisen maksaa ja paketoida aattona avattavaksi.. :) Niin se helpoiten menee.
Lapset on vilpittömiä lahjalistojensa kanssa, mutta aikuiset, eih... Hyvä kun keksii nyt jotain läheisilleen. Avokin kanssa taidetaan vaan käydä kaupassa, valita mieleistä, antaa toisen maksaa ja paketoida aattona avattavaksi.. :) Niin se helpoiten menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti