Kaikkien aikojen maatalousnäyttely

Äiti on kotoisin Punkalaitumelta. Pappa on siellä tunnettu käsityöläinen, peltiseppänä on mies tehnyt komean uran. Tänä vuonna pappan kuparityöt olivat näyttelyssä esillä. Kommeeta oli, kun mestari itte oli myös paikalla ja lapsenlapsenaan sai paikalla tallustella. Eihän kukaan minua tuntenut, mutta ylpeä olin silti :) Punkalaitumella sijaitseva Yli-Kirran talonpoikaismuseo, eli "Koiramäentalo", on paikka jossa lapsena vietimme aikaa kesäisin. Kiikuttiin aisakeinussa kovasti. Surenkuappa sieltä on myös jäänyt mieleen pelottavana ja kanat kukkoineen sekä vuohet ja lampaat - eläimet tietysti. 

Keväällä päätin, että tänä vuonna tahdon miehelle sen paikan näyttää. Onnekseni myöskään mieheni ei ole syntyjään kaupunkilainen, osaa kaikenlaisia kädentaitoja ja arvostaa vanhoja kansanperinteitä. Matka osoittautuikin mahtavaksi kokemukseksi, varsinkin kun ajelimme Punkalaitumelle laina-autolla Lempäälän ja Vesilahden kautta peuravaarateitä. Takaisin tullessa pari peuraa nähtiinkin, toinen auton edessä. Väisti kuitenkin pusikkoon kaunis eläin eikä sattunut mitään. Peltoja ja maalaismaisemia oli ilo ihailla, vaikka olikin ehkä hieman liian kuuma. Paikan päällä peltoa ihailtiin hevoskyydissä vanhassa kärryssä. Hyvin jaksoi polle pellolla juostakin!

Aisakeinu on tolpissaan kiinni kettingeillä, koska EU-direktiivien mukaan se on liian vaarallinen. Suretti, suututti. Kas, kun en pikkutyttönä kiikkuun kuollut. Mielenosoituksellisesti istuin keinun laidalle hetkeksi ja sain miehen seuraksi - kiva valokuva tuli siitä.

Langanvärjäystähän oli tarjolla yhdessä näytöksessä, tutunnäköistä puuhaa se oli ja tuttuja tuoksuja. Mietin hiljaa mielessäni, miten itse pääsisin jonnekin tekemään lankoja näytökseen... Ei kai sitä kovin monesta narusta tarvitsisi loppujen lopuksi vetää. Kuitenkin siitä on kaikkineen tullut minulle niin sydämenasia, olisi se hienoa olla näyttämässä että hei täällä minä nuori ihminen teen ja vaalin vanhoja taitoja :) Liityin Värjärikilta ry:nkin tässä.

Hevoskierron tähti oli tauolla, kun siitä ohi kuljettiin, eikä jääty kärkkymään seuraavaa esitystä. Varsaa ihailin kyllä kovasti, lapsi oli hassu :) Otin koko reissulta kolmisensataa kuvaa, joita tulen varmaan kyllä jakamaan täällä jatkossakin. Tässä pieniä maistiaisia.

Äiti toi minulle Safir-merkkistä lankaa, jota oli halvalla jostakin kahminut neljä kerää. Valkoista tietenkin. Ja yllä langat tällä hetkellä. Laatikossa oli sinipuuta viime talven tilauksesta vielä jäljellä. Se on sen verran tujua tavaraa että luotin sen värjäystehoon, langasta 80% oli kuitenkin akryylia, vain 20% villaa. Toisekseen nämä langat jätän isomman projektini ulkopuolelle, eli ts. "nämä saan käyttää", kun kaikki muut odottavat taidekoulun päättötyöhön pääsyä...

Pitää ottaa parempia kuvia kun langat on nätisti kerällä, tässä vääristyvät sävyt aika lailla. Vasemmalla lupiini, sitten lupiinin jälkiliemi johon lisäsin yhden vanhan lepänkuoriliemen. Oikeasti tuo jälkimmäinen on enemmän vihertävä ja itse lupiinista saatu väri NIIIN kaunis vihreä! Keltainen lanka on koivusta, ilman erityiskikkoja, lanka on esipuretettu alunalla ja nuoria koivunlehtiä keitetty tunti ennen liemen käyttöönottoa. Viimeinen lanka, ruskea (on sekin enemmän kellertävä oikeasti), on koivusta jälkiliemi, johon lisäsin hieman tanniinia.  

Tässä myös hieman huono kuva; vasemmalla ihana tummanharmaanvihreä nokkosesta, sitten vaaleampi vihertävä nokkosen jälkiliemestä. Kaunis ruskea jäkälästä ja vaaleampi ruskea jäkälän jälkiliemestä. Jäkälä yllätti; kauniita sävyjä! Nämä kuivuvat saunassa, ehkä saan ne kerittyä kunhan kotiudun iltavuorosta.

Sanotaan, että lupiini pitäisi kerätä ennen juhannusta, jotta siitä saa parhaiten väriä irti. Meillä kuitenkin on varmaankin värjäyssessiot heinäkuun puolella äidin ja yhden ystävän kanssa, ja silloin ajattelin että nokkosta ja lupiinia ainakin käytetään. Niitä kun on helposti saatavilla. Ihastuin ikihyviksi lupiinin tuomaan vihreään, nokkosen harmaanvihreä on myös kaunis. Kuitenkin tuo jäkälän noin tumma ruskea oli kaikista eniten hämmentävä, en ollut jäkälälankoja aiemmin nähnytkään. Sitä en tiedä, mitä muuta otettaisiin työn alle sitten porukalla värjätessä. Mesiangervoa ainakin olisi paljon käytettävissä, erilaisia sammalia, koiranputkea... Katsotaan. :)

Kesäisiä tuulia.

Käsitinkö väärin, vai puhuttiinko jossain vaiheessa "ennätyslämpimästä kesästä"? Hyrr, kun on ulkona kylmä! Surkeeta taas. Onneksi olen töissä nyt juuri, niin ei tarvitse kärsiä huonosta ilmasta. Teen pelkkiä yövuoroja elokuun alkuun asti, lukuunottamatta tämän viikon sunnuntain iltavuoroa. Mutta iisiä on ja tykkäilen kovasti. Juhannuksesta alkaa reilun viikon lomapätkä ja ennen koulun alkua elokuussa on muutaman viikon vapaa. Jos siihen mennessä lämpenisi.

Nyt kaksi keskiviikkoa ovat käsityöni olleet Nummen kesäkahvilan yhteydessä esillä Turussa. Myyntinäyttely "Virkkuukoukusta kuviosahaan - kädentaidot kunniaan" tuottaa mulle tuossa sivussa vähän tienestejä, ihan mukavaa. Lisäksi lähetin sinne muutaman kerän kasvivärjättyä lankaa ja kirjoitin pienen tekstin kasvivärjäyksen historiasta. Äiti toi mulle halvalla saatuja lankoja, 20 % villaa ja 80 % akryylia, ajattelin ne värjätä sinipuulla jota tilasin talvella ja jota on vielä jäljellä. Kokemuksella se tarttuu ihan mukavasti keinkokuituihin, tujua tavaraa. Perjantaina mennään miehen ja Peppi-koiran kanssa Huittisiin. Tarkoitus olisi koota koivunlehtiä ja lupiinia. Nokkostakin ehkä, ja sitä kootaan meille pinaatin korvikkeeksi pakkaseenkin sitten. Oon iloinen, että tuo mieskin on sen verran "perinteitä kunnioittava", ettei se pidä näitä juttuja liiallisena viherpipertämisenä. Ollaan maalta kumpikin ja arvostetaan omavaraisuutta. Sain juuri postista uuden kirjan:

Siellähän ne juhannuspotut kasvaa parvekkeella ja jännitän, saadaanko satoa. Laitoin kasvamaan tosi aikaisin ne, että saataisiin uudet potut omalta parvekkeelta. Tämän lisäksi meillä on parvekkeella basilikaa, tilliä ja mäkimeiramia, pinaattia ja retiisiä, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä mun keväällä 2009 kylvämä ruohosipuli tekee nyt toisena kesänään hienosti satoa. Jaoin sen kahteen ruukkuun ja ihan hyvin olisi voinut kyllä jakaa kolmeenkin. Ruohosipuli on kyllä niin ehdoton kesän juttu <3 Kesäkukkia ei parvekkeella ole, mutta metsästys on käynnissä. Olen yrittänyt etsiä keijunmekkoa, enkä tajua missä sitä oikein on! Ei löydy bauhauseista, kodinterroista eikä markettien puutarhamyymälöistä. Haluaisin nimenomaan keijunmekon, koska sitä voi käyttää värjäykseen. Voi olla että parveke jää kukattomaksi, jos ei tuota kaunokaista löydy. Mä sinne mitään orvokkeja tahdo.

Lopputöitä, teettää töitä...

Olen nyt ollut vuoden Sara Hilden kuvataideakatemiassa, vielä olisi päätäntä-palautekerta ja kesäksi saamme jonkun tehtävän. Viime perjantaina ehdotin opettajalle ideaani lopputyöstä ja hän hyväksyi sen oitis. Olen aika innoissani, koska pääsen toimimaan sellaisella saralla, millä välttämättä kaikki "taiteilijat" eivät kuitenkaan toimi. Enpä itsekään ole aina pitänyt käsitöitä taiteena, vaikka tokihan ne sitä ovat, varsinkin nykypäivänä. Lopputyöideani siis on, että värjään kasveilla lankaa, ja näistä värjästyistä langoista koostan ensivuoden aikana jotakin isoa. Ensin mietin jonkunlaista "neulepäiväkirjaa", vaikka huivin muotoon, mutta se voisi olla jotakin muutakin. Jotakin pyöreää. Eniten ehkä kiehtoisi jokin paloista koottu. Se olisi mukava toteuttaa, eikä neliönmallisten palojen tarvitsisi olla samankokoisia. Tähän asti olen nyt värjännyt valkoista 7 veljestä-lankaa, mutta tarkoitus on kesällä tilata ihan kilohintaan lankaa; tulee halvemmaksi. Halpoja lankapaikkoja nyt vain etsin. Kauhavan Kangas-Aitassa hyvä villalanka olisi 22 euroa kilolta, postikuluineen 30 euroa.

Vasemmalla kaksi vyyhtiä lepänkuorista, sitten kaksi pajunkuorista ja kaksi sipulista.

Myös sosionomikoulun lopputyö kaipaa selkiytymistä. Menen ensi syksynä vetämään kädentaitoryhmää nuorille mielenterveyskuntoutujille ja se liittyy opinnäytetyöhöni. Muuta en tässä vaiheessa vielä tiedä. Haluan tehdä toiminnallisemman työn tutkimuksen sijasta, mutta tiedän, että koulumme jotkut opettajat vastustavat tällaisia toiminnallisia töitä henkeen ja vereen. Joku tutkimuksellinen ote pitäisi löytää? henkilökohtaisesti minua ei yhtään kiinnostaisi vääntää mitään tutkimusta. Toivottavasti saan vasemmalla kädellä kasaan jotain, mikä kelpaa. Tuollainen ryhmän ohjaaminen ja sen analysointi, suunnittelu ja kaikki antaa minulle paljon enemmän kuin tutkimuksen rustaaminen. Ällöä.

Saan mahdollisuuden tuoda korujani ja ilmeisesti muitakin käsitöitäni myyntinäyttelyyn Turkuun. Ei mikään valtaisa spektaakkeli, mutta minulle iso juttu. Olisihan se hurjan mukavaa saada jokunen työ kaupaksikin, mutta  eniten tässä nyt kiehtoo kyllä ihan vain näytteilleasettaminen. Mies tuossa tekee korutelineitä parista puusta, mitä eilen metsästä haimme. Tuollaisista telineistä olen haaveillut pitkään ja arvasin, että mies innostuu ne tekemään kun annan vastuun hänelle. Hän kun ei myöskään ole peukalo keskellä kämmentä ja tykkää tuollaisia tehdä. Hienot tulee. Ensin meinasin, että kuorin puut ja kuivaan ja petsaan luonnonpetsillä, mutta nyt niihin kuitenkin jäävät kuoret ja petsaan ehkä vain tuon vanerilevyn, jossa puu seisoo. Katsotaan nyt. :)

Sormet hellänä, mikä neuvoksi?

Vaikka kuinka keskityn ja seuraan tekemistäni, tulee päähän kaikenlaisia aivojumeja ja pistän huovutusneulalla sormeeni. Yhden kerran olen tässä pistänyt neulan oikein kunnolla läpi sormeni sivusta. Terävä on neula, ei se sinänsä oikein edes ehdi sattua, mutta mietin josko sitä sitten ostaisi peltiset hanskat... Tai pitäisi koko sormen peittäviä sormustimia? Au. Aikamoista. Pitäis olla sitten vaan tietyissä kohdissa rauhallisempi. Tai jotakin.

Nalle Karhuntassu sai seurakseen Nalle Naperon.

Huopuu, huopuu.

Tukkani huopuu. Toivon mukaan hyvää tahtia. En ole rastoittanut sitä ihan kokonaan ja ne rastat jotka päässäni ovat, eivät ole välttämättä järin tiiviitä, mutta pysyvät koossa. Tuppaavat alkaa huopumaan kiinni toisiinsa, jos en vähintään kerran viikossa niitä pyörittelisi läpi. Olen tosiaan pääni päälle jättänyt vyöhykkeen "tavallista tukkaa", jonka kiskaisen usein mytyksi takaraivolle. Kai sieltä vielä rivi irtoaisi rastoitettavaksikin. Katsotaan nyt. On ihan hirvittävän ihanaa näin aikuisena elää ja omistaa vahvasti luonnonkihara tukka, mutta ihan oikeasti - ovatkohan rastani sitten myös kiharat vielä vuodenkin päästä?

Tässä taloudessa huopuu nyt muukin. Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta paketin eri värisiä huovutusvilloja ja putkilon huovutusneuloja. Herra Pingiivi syntyi ensimmäisenä teoksenani. Anopin antamista askartelutarvikkeista nappasin sille sinisen hatun ja suovasta taiteilin vielä rusetin kaulaan. Herra Pingiivi, kuten lähes kaikki muukin mitä teen, menee "lahjavarastoon" - jollekin kaverilleni tms. sen vielä joskus varmasti annan. Seuraavaksi kokeilin harsia kokoon vanulevystä runko ja raajat, ja kokosin ne lopuksi huovuttaen päälle. Syntyi Nalle Karhuntassu, joka on hyvin pehmeä ja sympaattinen kaveri. En usko Nallen kestävän lapsen käytössä, joten koristenalleksi sen tulevaisuus vie. Kuka lie sen joskus kotiinsa saa, ehkä Nalle saa vielä käteensä jotakin saajalleen sopivaa. Näin siitä tulisi henkilökohtaisempi.

Näiden lisäksi olen huovuttanut palloja ja väsännyt pari korua. Sekä kasan sydämiä piparkakkumuotin avulla. Leikkasin niihin veljeltä/veljenvaimolta saadusata heijastinnauhasta pienemmät sydämet keskelle. Tuli aika kivoja. Nyt selailen Googlen kuvahakua, saadakseni uusia ideoita. Englannintehtävät pitäisi tehdä vielä loppuun, mutta katsoo nyt malttaako sitä... ;)

Pakerran, tuherran, väkerrän.

Harjoittelu päättyi ja palasin kouluun. Ilonani toukokuun loppuun ovat ruotsi ja englanti. Ensimmäisen läpipääsystä en ole niinkään varma, aika tavalla pelottaa koko kurssi :( Inhottavaa pakkotuputusta, en ymmärrä! Hmh. Muuten onkin sitten mielenkiintoisia aiheita menossa ja intoa niitä opiskella (jopa). Kai se tästä sitten. Kesälle töitä on ja nyt loppukevääksi kauhean rahapulan väsyttämänä otin opintolainaa. Makselen siis lainalla pois velkojani and so on. Hienoa on opiskelijan elämä.

Voi luoja, en ihan pidä näitä virkkuukoukkuja "mahtavan upeina". Kuitenkin tämä setti osui silmään Vapaa Valinnassa ihan vaan hintansa puolesta. Minulla ei näitä isoimpia kokoja virkkuukoukuista ole, joten nappasin setin mukaani. Toisaalta nämä ovat muovia, katsotaan nyt mitä ne yleensä kestävät. Heh.