Karmeeta. Jos nyt hypättäisiin pois tuolta joulun tunnelmista. Nyt on jo virallisesti kesä, kun ollaan kesäkuun puolella (en pidä siitä että ihmiset alkavat puhua "tästä kesästä" liian aikaisin). Paljon on kevääseen mahtunut, mutta työharjoittelu on vienyt suurimman palan. Ja ensi syksylle jää suoritettavaksi muutama opintopiste. Kaiken järjen mukaan valmistun jouluna sosionomiksi, eli olen pysynyt ihan aikataulussa. Pitää kuitenkin muistaa, että olen polvileikkauksessa - voi olla ettei se muuta aikatauluja, mutta voi se ne sotkea. Mutta eipä tuo minua haitanne.  Suunnitelmat on sen kaltaiset ettei ole väliä vaikka valmistuminen hieman myöhästyisikin.

Kevään ensimmäiset värjäilyt tein jo jokunen viikko sitten; sipulinkuorta on ollut riittämiin talven yli joten on mukavaa vaihtelua hakea luonnosta jotakin muuta. Pajunkuorta ja lupiinia oli kokeilussa. Olin kuullut, että raudalla pajunkuoresta saa lähes mustaa, koska kuoressa on niin paljon parkkiainetta. No, kokeilin. Ja voi, kuinka kaunis sinisenmusta siitä tuli :) Alla olevat langat siis tämän ensimmäisen session tuloksia ja lähtivät myyntiin Käsityökauppa Lankalaatikkoon.

Tänään hain lupiinia, nokkosta ja pietaryrttiä. Ensimmäiset langat on jo pestynä ja menossa kuivumaan. Hellalla värjäytyvät juuri nokkos- ja pietaryrttilangat. En ole järin innostunut kukilla värjäämisestä, vaikka tiedän, että esim. pietaryrtin kukilla saakin aikaan hyviä värejä. Se on asia erikseen siis. Mutta kaikenmaailman lupiininkukkien siniset jne. tuntuvat yhtä turhilta kuin esim. värjääminen jollain marja-aronialla. Nätti väri varmaan tulee, mutta minulle on aika tärkeää myös se, että se väri pysyy! :) Mutta - enpä oile tiennyt että pietaryrtin varsilla ja lehdillä on mahdollista saada aikaan vihreää. Hieman haaleampaa lehmuksenvihreää, kuin mitä lupiinista saa, mutta kaunista silti! Lisäsin liemeen kuparivihtrillin loppuni.

Olen miettinyt tuota pureteaineiden käyttöä. Kokemus on todistanut, että esipurettaminen kannattaa aina; väreistä tulee vahvempia. Esipuretan aina alunalla, se on tuttu ja turvallinen aine. Rautavihtrilliä ostin RTV:ltä viime kesänä ison köntsän, siitä ei hetkeen tule puutetta olemaan. Viinikiveä ei varmaan voi millään korvailla, mutta se kupari... Olen pyytänyt josko äiti saisi peltiseppä papaltani jokusen kuparinpalasen verstaalta. Siellä on varmasti hukkapalaa jos jonkunlaista. Tekee siis mieli kokeilla, miten kuparinpalat toimisivat purettajina vihtrillin sijasta. Jos palaset sattuu hapettumaan, toimisko ne sitten jos vaan pinnasta hieman hioo. Odotan kokeiluja innolla.

Noniin, joskus tätä blogia perustaessani mietin, että hyvä on, jos saan edes kerran kuussa kirjoiteltua. Nyt tarvii kirjoittaa muutaman kuukauden edestä lähiaikoina... :)