On tämä yhtä surkeutta...

Luulin, että olisi helppoa päivittää blogia edes kerran kuussa, mutta aina se jää. Jos saisin tähän muodostettua samanlaisen addiktion kuin joihinkin muihin netissä hyöriviin juttuihin - onnistuisi varmaankin. Koitan nyt kuitenkin vähän päivittää.

Kanttarellia ja suppilovahveroa tuli syksyn aikana koottua monta kiloa. En jaksa edes arvailla, kuinka monta "torilitraa". Rahallista arvoa noilla aarteilla taitaa kuitenkin olla aika lailla. Niiden lisäksi on hieman hyllyssä kuivattuna myös mustatorvisientä ja punikkitattia. Kuvan purkit ostin kannettomina kirpputorilta, Riihinmäen Ilveksiä ovat, ja ihan täyteen ahdettuja :) Purkin suulla on kelmu. jonka päälle sitten rakensin kasvivärjätystä langasta tuollaisen "korkin" - virkkuukoukku, pahvikiekko ja kuminauhaa, siinä se.

Meet my dear friends; Poku, Nestori ja Hurma. Vihaan villasukkien tekemistä (paitsi nyt kun olen tehnyt pelkästään jotakin erikoiskuviollisia, pysyy mielenkiinto yllä), mutta jos tekee KEPPIHEVOSEN PÄÄTÄ, niin sehän on aivan eriasia ;) Kasvivärjätystä langasta tietenkin heidät on koottu, suitset ym. on kierrätysmateriaalia. Kepit ovat pihlajaa, jonka aivan itse olen metsästä kaatanut, kuorinut, kuivannut ja hionut. En sentään ole "kepparitallia" perustamassa, vaan kaikki kopukat ovat myynnissä 45 euron hintaan.

Oivoi. Työelämä on kutsunut jälleen ja työskentelen osa-aikaisena ohjaajana vuoden loppuun asti. Älyttömän hyvältä tuntuu. Valmistuminen siirtyy kevään puolelle ja siellä odottelee polvileikkauskin. Jännittää ehdinkö koulun rippeet suorittaa ennen kuin joudun leikkuriin :) Opintopisteitä puuttuu joka tapauksessa ihan muutama, joten hyvillä mielin mennään. Kohta on toinen ammatti plakkarissa.

Karmeeta. Jos nyt hypättäisiin pois tuolta joulun tunnelmista. Nyt on jo virallisesti kesä, kun ollaan kesäkuun puolella (en pidä siitä että ihmiset alkavat puhua "tästä kesästä" liian aikaisin). Paljon on kevääseen mahtunut, mutta työharjoittelu on vienyt suurimman palan. Ja ensi syksylle jää suoritettavaksi muutama opintopiste. Kaiken järjen mukaan valmistun jouluna sosionomiksi, eli olen pysynyt ihan aikataulussa. Pitää kuitenkin muistaa, että olen polvileikkauksessa - voi olla ettei se muuta aikatauluja, mutta voi se ne sotkea. Mutta eipä tuo minua haitanne.  Suunnitelmat on sen kaltaiset ettei ole väliä vaikka valmistuminen hieman myöhästyisikin.

Kevään ensimmäiset värjäilyt tein jo jokunen viikko sitten; sipulinkuorta on ollut riittämiin talven yli joten on mukavaa vaihtelua hakea luonnosta jotakin muuta. Pajunkuorta ja lupiinia oli kokeilussa. Olin kuullut, että raudalla pajunkuoresta saa lähes mustaa, koska kuoressa on niin paljon parkkiainetta. No, kokeilin. Ja voi, kuinka kaunis sinisenmusta siitä tuli :) Alla olevat langat siis tämän ensimmäisen session tuloksia ja lähtivät myyntiin Käsityökauppa Lankalaatikkoon.

Tänään hain lupiinia, nokkosta ja pietaryrttiä. Ensimmäiset langat on jo pestynä ja menossa kuivumaan. Hellalla värjäytyvät juuri nokkos- ja pietaryrttilangat. En ole järin innostunut kukilla värjäämisestä, vaikka tiedän, että esim. pietaryrtin kukilla saakin aikaan hyviä värejä. Se on asia erikseen siis. Mutta kaikenmaailman lupiininkukkien siniset jne. tuntuvat yhtä turhilta kuin esim. värjääminen jollain marja-aronialla. Nätti väri varmaan tulee, mutta minulle on aika tärkeää myös se, että se väri pysyy! :) Mutta - enpä oile tiennyt että pietaryrtin varsilla ja lehdillä on mahdollista saada aikaan vihreää. Hieman haaleampaa lehmuksenvihreää, kuin mitä lupiinista saa, mutta kaunista silti! Lisäsin liemeen kuparivihtrillin loppuni.

Olen miettinyt tuota pureteaineiden käyttöä. Kokemus on todistanut, että esipurettaminen kannattaa aina; väreistä tulee vahvempia. Esipuretan aina alunalla, se on tuttu ja turvallinen aine. Rautavihtrilliä ostin RTV:ltä viime kesänä ison köntsän, siitä ei hetkeen tule puutetta olemaan. Viinikiveä ei varmaan voi millään korvailla, mutta se kupari... Olen pyytänyt josko äiti saisi peltiseppä papaltani jokusen kuparinpalasen verstaalta. Siellä on varmasti hukkapalaa jos jonkunlaista. Tekee siis mieli kokeilla, miten kuparinpalat toimisivat purettajina vihtrillin sijasta. Jos palaset sattuu hapettumaan, toimisko ne sitten jos vaan pinnasta hieman hioo. Odotan kokeiluja innolla.

Noniin, joskus tätä blogia perustaessani mietin, että hyvä on, jos saan edes kerran kuussa kirjoiteltua. Nyt tarvii kirjoittaa muutaman kuukauden edestä lähiaikoina... :) 

Touhua, tohinaa!

Kaikki itse tehtyä...

Virkkasin heijastinnauhasta kukkía. Rintaneuloja syntyi :)

Lämpöisiä kaulureita

Ensimmäisen kerran sitten kokeilin kasvivärjäystä. Mulle lahjoitetuissa villalangoissa oli niin paljon valkoisia, että se loi oivan mahdollisuuden tälle kokeilulle. Valkoisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kieltämättä mieluummin kudon värillisistä langoista. Tiedä sitten miksi.

                                          Huomatkaa ihana vanha ruotsalainen emalikattila <3

Sähköhella ja paistomittari ovat mun kavereita tänään. Aikamoista lämpötilojen kanssa pelailua tuo värjäily, en mä varmaan koskaan voi siinä kohtaa täysin onnistua. Mutta langat saa väriä kuitenkin, kai se on se pääasia. Ja se ettei vanuta villaa yli kahdeksassakympissä... Ohjeita kasvivärjäykselle löytyy paljon ja vinkkejä saa myös paljon muista blogeista, mutta lähes jokainen korostaa oman kokeilun merkitystä. Mulla ei ole tästä touhusta mitään ennakkokäsitystä, mutta siitä olin varma, että mistään kasvivärjäyskurssista en suostu maksamaan senttiäkään. Kokeilen mieluummin itse alusta loppuun.

Ensimmäinen kokeiluni on krappijuuri, jota minulla oli palasina, ja joka likosi vedessä ensin vuorokauden verran. Sitten keitin sitä viidessä litrssa vettä tunnin verran. Lisäsin langan viilennettyyn veteen alunan kanssa ja annoin porista tunnin verran. Ensimmäinen 100g meni lämpöä todellakin varoessa; koitin saada kuuteenkymppiin mutten kuitenkaan sen yli. Tein sitten samanlaiselle vyyhdille vielä värjäyksen tuon perään samalla nesteellä - lämpötila korkeampi, annoin nousta ja koitin varoa ettei mene kahdeksaankymppiin. Ja pakko oli heittää vielä kolmas, pienempi vyyhti. Krappijuuret otin talteen, niitähän voi huoletta käyttää uudelleen.

Sinipuuta mulla vielä olisi tuossa. En tiedä pitääkö se liottaa samaan tapaan ennen keittämistä, mutta kai mä sen isken veteen nyt kuitenkin. Ainakin sitä tarvii käyttää yhteen sadan gramman värjäykseen vähemmän. Pakko meinaan jatkaa huomenna, tää on kivaa ;)

Oikealla ensimmäinen vyyhti, vasemmalle mentäessä jälkivärjäyksellä tehty kaksi seuraavaa <3

HuiHai!

Päätin, etten tee ainoatakaan blogitekstiä ilman kuvaa... :) Tässä HuiHai-tossut, jotka tein pesukoneessa huovutetusta villapaidasta. Tai tarkemmin sanottuna kahdesta eri harmaasta paidasta ja yhdestä valkoisesta. On muuten ihan sairaan lämpimät tossut. Ja kivaa oli tehdä, muutama tunti siihen meni. Ohje on alunperin Suuri Käsityö-lehdestä. Yhden punaisen villapaidan huovutin ja otin työn alle; katsotaan mitä siitä syntyy.

Tilasin Tmi Tetri Desingnilta juuti vähän alunaa ja tanniinia sekä krappijuurta ja sinipuuta. Kädentaito-messut innoittivat ajatukseen, josko värjäisin valtavat valkoiset lankaröykkiöni kasviväreillä. Valkoinen on ihan kaunista, kyllä, mutta lahjoituslangoissa sitä oli niin paljon että tiedän, että kyllästyn. Toisekseen tätä värjäystä on ihana päästä kokeilemaan. Tilasin pienet määrät kaikkea, en ahnehtinut. Haaveilen että kesällä voisin kerätä aineksia itse ja pitää keittotalkoot vanhepien pihapiirissä, mutta ihan hyvä kokeilla ensin pienemmässä määrin. Niin olen neuvoja saanut, että kasvivärjäys opettaa aina uutta ja että tekemällä siihen saa tuntumaa. Luonnosta voi toki itse kerätä vaikka mitä aineksia tähän käyttötarkoitukseen; kaarnaa, nokkosta, pajua, sipulia, koivua... Ja miljoona muuta. Mutta tuossa joitakin niitä aineksia mitä nyt löytyy aivan joka puolelta... Sormet syyhyävät päästä kokeilemaan!