920 g kasvivärjättyä lankaa; krappijuuri ja sinipuu. Yksi kerä jäi valkoiseksi, eli ei ole puhdasta villaa. Kaikki langat on mysteerejä ja valtaosa tehtaalta joka on lopettanut toimintansa 30 vuotta sitten. Nyt ne lopulta pääsevät käyttöön :)

Wanhan ajan henkeä

http://www.koiramaentalo.fi/

Täällä olen ollut monesti lapsena, kun meillä oli Punkalaitumella enemmänkin sukulaisia. Nykyään siellä ei ole kuin pappa, jota jo vanhuus painaa, mutta on oman alansa mahtava taitaja - nimittäin peltiseppä. Miehellä on komea verstas ja itse tehtyjä aarteita talo piukassa. Plus sitten vaatimattomasti vuoden -30 chevrolet, jonka kyytiin olen onneksi päässyt minäkin! ;)

Äiti oli esitellyt pappalle vanhoja skannaamiani kuvia. Samalla olivat katselleet kasvivärjäilytouhujani. Tuolla Yli-Kirran museollahan langanvärjäystä tehdään varsinaisten vanhojen taitureiden toimesta. Heinäkuun alussa on joka vuosi suuri maatalousnäyttely, jossa vanhan ajan taiturit esittelevät taitojaan. Lapsuudesta muistan, kun ihmettelin sudenkuoppaa ja keinuimme ihanassa aisakeinussa. Nekkuja syötiin aina ja katseltiin kanoja ja vuohia. Vanhat rakennukset tuoksuvat niin hyvälle, puhumattakaan tervan tuoksusta. Löysin itseni ihmettelemästä, että miksi ihmeessä en ole käynyt Yli-Kirralla vuosiin? Ensi kesänä on kyllä pakko. Se on niin upea paikka, kuka lähtee mukaan? <3

Lankatouhuja.

Täällä on nyt keritty lankaa. Nämä langat värjäsin sinipuulla jo jokin aika sitten, ja otin liemen parvekkeelle talteen. Jotain pikkuisia sekalaisia valkoisia lankoja vielä oli; ne vedin vyyhdille ja värjäsin sinipuun jälkiliemellä. Vaaleanruskeita lankoja sain. Tekisi mieli koota sipulinkuoria ja värjätä ne uudelleen, mutta aika kauan saan koota ennen kuin saan tarpeeksi. Vaikka vaihtoehto olisi mennä kauppaan sipulilaarista tonkimaan irtokuoria, eivät paljoa maksaisi... Katsoo nyt. Kuvassa oikealla olevat langat eivät olleet puhdasta villaa, joten väri tarttui miten tarttui. Jälkiliemellä värjätyissä langoissa oli yksi vyyhti, johon väri ei myöskään tarttunut ollenkaan.

Kurkku oli aamulla niin kipeä, että herättyäni en saanut unta. Nousin sitten vapaapäiväksi ihan liian aikaisin touhuilemaan. Silmä on kauniin punainen edelleen ja aamulla se oli vaalean rähmän peitossa. Rupesin miettimään, että mulla ei ole tainnut silmätulehdusta aikuisiällä olla koskaan. Vai onko ollut ikinä? Varmaan ehkä lapsena; kai silloin kaikki sairastaa kaikkea... Lämpö oli äsken lähempänä kolmeaseiskaa. Mun normaali lämpötila on about 35,5, joten jos mun lämpöni on esim. 36,5, on olo aikamoisen tokkurainen. Tänään pitäisi Pepin kanssa matkustella keskustaan tapaamaan ystäviä. Toivottavasti ei olotila muutu pahemmaksi.

Voi kummipojan taiteenpaloa ja kirjoitusintoa! Kohta hänellä on neljävuotissyntymäpäivät, odotan että näemme taas uudelleen. Pikkusiskonsa myös. Maailman kauneimpia uskomattoman ihania lapsia. Sellaisia he ovat.

Lähdin tänään puoli kahdeksitoista lääkäriin keskustaan. Meidän omalääkärimme on yksityisellä palveluntarjoajalla, onneksi, sen sijasta että kävisin tuossa vieressä terveyskeskuksessa. Matkan ei minulle ole väliä, koska ko. lafkassa on aina mukava asioida, missä vain asiassa. Opiskelijaterveydenhuoltoon en voinut mennä, koska se oli suljettu iltapäiväksi enkä olisi aamupäivällä enää ehtinyt ajoissa. Mutta eipä harmita; mieluiten tuolla yksityisellä käy kun samalla hinnalla pääsee. Silmäni on tulehtunut, kurkusta otettiin viljely eikä angiinaa ole. Jonotin tunnin labrassa, että otettiin C-näyte, on kuulemma streptokokkia liikenteessä. Loppuviikosta tuloksia. Jätin siinä sitten iltapäivän luennon väliin kun aikaa suttaantui ja menin vielä jonottamaan apteekista silmätippoja. Huhhuh mikä päivä.

Nyt ei ole koulutehtäviä rästissä ja parvekkeella olisi sinipuun liemi, josta haaveilen saavani vielä vaan vaaleampaa violettia. Jos jaksaisi kerät purkaa vyyhdeiksi, voisi värjäillä loputkin. Maltoin äsken nukkua puolen tunnin päiväunet; sitä ei ole tapahtunut kuukausiin. Olisi jo parempi rentoutua ja höllätä tekemisen tahtia, on tullut huomattua että hermot alkaa paukkua... Mutta mikäs tässä enää kiirettä pitäisi; koulustressi alkaa olla ohi, joululahjat on lähes ostettu, paketoitu sekä lajiteltu. Pari lyijykynämuotokuvaa on tekeillä, molemmat yksityiskohtia pursuavista kuvista, mutta hyvällä mallilla nekin. Ensi keväänä keskityn kyllä omien luonnosten tekemiseen, kun huhti-toukokuussa olisi tarkoitus niistä sitoa kirja! Haluan ehtiä panostaa siihen.

Rakas joulupukki...

Minä toivoisin joululahjaksi...

- perunanpesuhanskat (miksi, oi miksi en saa niitä koskaan ostettua, vaikka kaupassa niitä hypistelenkin)
- mokkamasterin mitta, sellainen kahden kupin (sitä ei muista koskaan etsiä ja ostaa, edellinen hajosi)
- punaviiniä (varastot on loppu)
- vesiliukoiset öljyvärit (en jaksaisi sotkea enää tärpätin kanssa, mutta rakastan öljyvärejä)
- B-lyijykyniä (ekat H:t mitä oon saanu on edelleenkin lähes täydessä mitassaan...)
- fiksatiivia (sitä sitten vaan kuluu)
- Arabia muumimukit Pikku Myy ja Nipsu... sitten alankin luetteloida puuttuvia kulhoja...
- Arabia muumi seikkailu-sarja - aivan ihana - kaikelle löytyy käyttöä, paitsi kellolle. Aika hintaviahan nää varmaan on juu...

Iloinen olen, jos edes jotain näistä saan :) Lankaa en nyt sitten kuitenkaan toivo, vaikka mun piti... :D

Kuuraa!

Kuuraa! Viisi astetta pakkasta! Saisinko kymmenen lisää? Meillä ei ole lasitettua parveketta, mutta oikean reunan seinä on kokonaan lasia ja koirilla on oma "katseluluukku" myös kävelytielle päin. Kyllä kuura on kaunista luonnon taidetta. Hauskoja kuvia sain. Tässä pihan haavat näkyvät kauniisti taustalla.

Touhua, tohinaa!

Kaikki itse tehtyä...

Virkkasin heijastinnauhasta kukkía. Rintaneuloja syntyi :)

Lämpöisiä kaulureita

Ensimmäisen kerran sitten kokeilin kasvivärjäystä. Mulle lahjoitetuissa villalangoissa oli niin paljon valkoisia, että se loi oivan mahdollisuuden tälle kokeilulle. Valkoisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kieltämättä mieluummin kudon värillisistä langoista. Tiedä sitten miksi.

                                          Huomatkaa ihana vanha ruotsalainen emalikattila <3

Sähköhella ja paistomittari ovat mun kavereita tänään. Aikamoista lämpötilojen kanssa pelailua tuo värjäily, en mä varmaan koskaan voi siinä kohtaa täysin onnistua. Mutta langat saa väriä kuitenkin, kai se on se pääasia. Ja se ettei vanuta villaa yli kahdeksassakympissä... Ohjeita kasvivärjäykselle löytyy paljon ja vinkkejä saa myös paljon muista blogeista, mutta lähes jokainen korostaa oman kokeilun merkitystä. Mulla ei ole tästä touhusta mitään ennakkokäsitystä, mutta siitä olin varma, että mistään kasvivärjäyskurssista en suostu maksamaan senttiäkään. Kokeilen mieluummin itse alusta loppuun.

Ensimmäinen kokeiluni on krappijuuri, jota minulla oli palasina, ja joka likosi vedessä ensin vuorokauden verran. Sitten keitin sitä viidessä litrssa vettä tunnin verran. Lisäsin langan viilennettyyn veteen alunan kanssa ja annoin porista tunnin verran. Ensimmäinen 100g meni lämpöä todellakin varoessa; koitin saada kuuteenkymppiin mutten kuitenkaan sen yli. Tein sitten samanlaiselle vyyhdille vielä värjäyksen tuon perään samalla nesteellä - lämpötila korkeampi, annoin nousta ja koitin varoa ettei mene kahdeksaankymppiin. Ja pakko oli heittää vielä kolmas, pienempi vyyhti. Krappijuuret otin talteen, niitähän voi huoletta käyttää uudelleen.

Sinipuuta mulla vielä olisi tuossa. En tiedä pitääkö se liottaa samaan tapaan ennen keittämistä, mutta kai mä sen isken veteen nyt kuitenkin. Ainakin sitä tarvii käyttää yhteen sadan gramman värjäykseen vähemmän. Pakko meinaan jatkaa huomenna, tää on kivaa ;)

Oikealla ensimmäinen vyyhti, vasemmalle mentäessä jälkivärjäyksellä tehty kaksi seuraavaa <3