Paljon kuvia, vähemmän sanoja

Käytiin Juupajoella Anssin ja Pepin kanssa. Anssi näki ensimmäistä kertaa mökkimme Pihlajamäessä. Kovasti oli kummisetä tehnyt töitä alempana rinteessä sijaitsevan mökkinsä kesäkeittiön eteen. Oli mukava poiketa, vaikka kiire painoi ja ajoi meidät Tampereelle takaisin. Syötiin mummun karjalanpaistia kuitenkin hyvillä mielin ja minä vein tuliaisiksi mustikka-talkkuna jäädykekakun, hyvin teki kauppansa.

Onko mitään suloisempaa, kuin kietaista ylleen lapsuudenkodin maisemista tuodut värit, ja meinaan kyllä lämmittää! Kaikki vihertävät käytin tähän villatakkiin jonka itselleni väkersin. Odotan talvea ja sitä, että saan tätä todella käyttää.

Lopultakin. Ette tiedä kuinka kauan nämä sangat ovat odottaneet! Vielä on toiset, mustat ja pyöreät, jotka odottavat laukuntapaista kupeeseensa! :)

Käytiin Huittisissa. En voinut värjätä lankaa kun sateli niin ikävästi, mutta materiaalia keräsin; poron- ja nahkajäkälää, sananjalkaa, männynkaarnaa, suolaheinää, kuivia kielonlehtiä, koivunlehtiä... Kielonlehdet odottavat vielä kattilaan pääsyä. Pitäisi saada tinasuolaa hommattua, niin voisin kokeilla saanko niillä sitä kuuluisaa persikanväriä aikaiseksi! :) Männynkaarnaa on vielä myös, sitä toin mukanani reilun kolme kiloa. Tosin orkideapohjaksi otan siitä osan. Äidille saan vapain käsin värjätä lankoja ja aika hyvin sainkin värjättyä maalta palattuani. Vielä muutama vyyhti. Itselleni taidan värjätä jotakin kaksiväristä (ILMAN valkoista), mietin josko sipulinkuorilla...

Maisemaa Huittisten ja Tampereen välimaastosta.

Äidillä on vähintäänkin mielenkiintoisia pulloja marjamehuja varten varattuna, tosin jotkut niistä ovat äärettömän kauniita. Nämä olivat meidän näköiset. Toinen on jo tyhjä.

Äidin ja isän projekti tänä kesänä - tehdä valmiiksi ja kunnostaa huvimaja, jonka tekemisen keskeytymisestä taitaa olla melkein 20 vuotta. Ihana se on. Sisältäkin. <3

Kaunis eläin, ja niin läheltä meidän taloa Huittisissa ettei ole tosikaan. 

Villasukkia kesähelteellä.

Taioin ensimmäiset villasukat ihanista kasvivärjäyslangoistani. Sukkiin olen siis käyttänyt Kauhavan Kangasaitan karstavillalankaa. Värejä alunperin valkoiselle langalle ovat tässä antaneet nokkonen ja koiranputki. Yleisesti ottaen en juuri koskaan tee villasukkia, nyt on kuitenkin "pakko" tehdä niitäkin kun on mukava lanka. Seuraavaksi miehelle villasukat raparperilla värjätystä seiskaveikasta.

Yölinjallain...

Kahden viikon loman jälkeen töissä taas. Yökkönä olen ollut tämän kesän. Nyt kolme yötä, ensi viikolla kolme, sitten neljä ja viimeiseksi viisi. Sitten on loma nro 2. Mukava kesä. En muista, koska minulla viimeksi olisi ollut juhannuksena vapaata ja onneksi olen ilmoittanut olevani käytettävissä näin, että saan lomalla. En koe, että minun pitäisi olla koko kesä töissä, se on täyttä hulluutta. Pääasia että taloudellisesti selviää ja että itse saa myös ladata akkuja. Säästämään ei palkkatuloista kuitenkaan pysty, niin mieluummin sitten miettii omaa jaksamistaan. Viiden yön putki kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta kai se siinä menee. Motivoi ainakin se, että kun sen läpi pääsee, on hieman lomaa vielä ennen kuin koulunpenkki kutsuu taas.

Melkein kahden viikon lomani oli tehokas. Punkalaitumen reissun lisäksi olin Huittisissa vanhemmilla ja värjäsin tosiaan lankaa kilotolkulla ensimmäistä kertaa nuotiolla. Kävin Turussa katsomassa näyttelypaikkaani ja kierreltiin kummitädin kanssa kirpputoreja. Paluumatkalla poikettiin vielä katsomassa tädin ja serkun hevosta, Saman Sävyä. Olisin päässyt ratsastamaan, mutta menin ihan lukkoon sen ajatuksen kanssa. Lupasin, että koitan kypsytellä ajatusta elokuuhun, jos silloin iskaltautuisin selkään. Viimeisestä ratsastuskerrasta on aikaa ja silloin putosin. Vaikka kapusin selkään, kai siitä jokin jännitys sitten jäi. Uskon, että tuntuman jälkeen pelot on poissa. Huviratsastelu olisikin mukavaa, omaan tahtiin köpöttely ja kulkeminen, maastossakin. Ratsastustunnit eivät innosta enää ja harrastuksena se maksaisikin niin paljon, ettei minulla siihen varaa ole. Loput lomasta meni oman kullan kainalossa ja mukavaa oli sekin. Käytiin shoppailemassa ja Särkänniemessä kieppumassa. Ja lopultakin sain aikaiseksi vierailla Nokian Siurossa rakkaan ystävän kotia katsastamassa. Omakotitalo lampaineen ja tuttu 8-vuotias koira. Sainpa villaakin sitten pussillisen mukaan, en tosin vielä tiedä mitä sille teen ja mitä siitä teen :) Kai se pesun jälkeen on ihan huovutuskelpoista?

Mussutan yövuoropommiani tässä samalla. Purkki rahkaa, marjoja (nyt lakkaa, mansikoita ja mustia viinimarjoja) sekä satsi mansikan makuista proteiinijauhetta. Jälkimmäinen ei olisi ollenkaan välttämättömyys, mutta nyt se ensinnäkin toimii makeutusaineena ja toisekseen auttaa pitämään nälän poissa. Kilot ei karise eikä motivaatiota löydy, vaikka voin huonosti enkä ole sinut itseni kanssa. Kai sitä pitää vain tarkkailla, että ei ainakaan lisää ala kertymään. Hyi että. Taidan jatkaa tuonne tv-huoneen puolelle nyt, aloitin kutomaan itselleni villasukkia. Kutominen on minun työni mutta villasukkien tekeminen ei. Nyt kuitenkin motivoi se, että käytän omia kasvivärjättyjä lankojani. Sieltä syntyvät minulle nokkos-koiranputkisukat ihanasta villalangasta :)

Omat langat

Tilasin kilon lankaa Kauhavalta (tai oikeastaan kolme kiloa; kaverille ja äitille kans) kasvivärjäystarkoitukseen. Tarkoituksena tehdä sellaista lankaa, jota käytän omiin tekeleisiini enkä säästä akatemian lopputyötä varten. Rakensin lasuudenkodin peltomaalle nuotiopaikan, jossa touhusin lomastani kaksi kokonaista päivää, plus joitain tunteja yömyöhään kaiken muun tekemisen ohessa parina muuna päivänä. Lisäksi opetin ystävälleni kasvivärjäystä ja äidin lankoihin sain vapaat kädet. Lähes kaikki materiaali kerättiin lähimaastosta itse, mutta otin mukaani myös kerran keitellyt viimetalviset krapin ja sinipuun, joita ajattelin kokeilla äidin lankoihin. Tässä kuvasatoa noilta päiviltä.

Tällaisia "kavereita" puskat täynnä...

Pikkutyttönä rakastin sammakoita. Tungin niitä taskuni täyteen ja äiti niitä aina heitteli roskiin pestessään housujani... :)

Näille kavereille jätin nokkosia syötäväksi

Nakkipartio; koirani Peppi ja vanhempien koira Gerda

Siinä se on, värjäysmekkani. 

Paju sai tehtäväkseen kantaa lankoja varjossa. Sinipuusta irtosi väriä, kuin se olisi ollut aivan uutta! Krapillakin punertavaa kyllä syntyi, muttei alkuperäisen keitoksen vahvuisesti.

Taiteilija itte ja värjätyt lankat. Kovasti meinaan painoi... :)

Kaikkien aikojen maatalousnäyttely

Äiti on kotoisin Punkalaitumelta. Pappa on siellä tunnettu käsityöläinen, peltiseppänä on mies tehnyt komean uran. Tänä vuonna pappan kuparityöt olivat näyttelyssä esillä. Kommeeta oli, kun mestari itte oli myös paikalla ja lapsenlapsenaan sai paikalla tallustella. Eihän kukaan minua tuntenut, mutta ylpeä olin silti :) Punkalaitumella sijaitseva Yli-Kirran talonpoikaismuseo, eli "Koiramäentalo", on paikka jossa lapsena vietimme aikaa kesäisin. Kiikuttiin aisakeinussa kovasti. Surenkuappa sieltä on myös jäänyt mieleen pelottavana ja kanat kukkoineen sekä vuohet ja lampaat - eläimet tietysti. 

Keväällä päätin, että tänä vuonna tahdon miehelle sen paikan näyttää. Onnekseni myöskään mieheni ei ole syntyjään kaupunkilainen, osaa kaikenlaisia kädentaitoja ja arvostaa vanhoja kansanperinteitä. Matka osoittautuikin mahtavaksi kokemukseksi, varsinkin kun ajelimme Punkalaitumelle laina-autolla Lempäälän ja Vesilahden kautta peuravaarateitä. Takaisin tullessa pari peuraa nähtiinkin, toinen auton edessä. Väisti kuitenkin pusikkoon kaunis eläin eikä sattunut mitään. Peltoja ja maalaismaisemia oli ilo ihailla, vaikka olikin ehkä hieman liian kuuma. Paikan päällä peltoa ihailtiin hevoskyydissä vanhassa kärryssä. Hyvin jaksoi polle pellolla juostakin!

Aisakeinu on tolpissaan kiinni kettingeillä, koska EU-direktiivien mukaan se on liian vaarallinen. Suretti, suututti. Kas, kun en pikkutyttönä kiikkuun kuollut. Mielenosoituksellisesti istuin keinun laidalle hetkeksi ja sain miehen seuraksi - kiva valokuva tuli siitä.

Langanvärjäystähän oli tarjolla yhdessä näytöksessä, tutunnäköistä puuhaa se oli ja tuttuja tuoksuja. Mietin hiljaa mielessäni, miten itse pääsisin jonnekin tekemään lankoja näytökseen... Ei kai sitä kovin monesta narusta tarvitsisi loppujen lopuksi vetää. Kuitenkin siitä on kaikkineen tullut minulle niin sydämenasia, olisi se hienoa olla näyttämässä että hei täällä minä nuori ihminen teen ja vaalin vanhoja taitoja :) Liityin Värjärikilta ry:nkin tässä.

Hevoskierron tähti oli tauolla, kun siitä ohi kuljettiin, eikä jääty kärkkymään seuraavaa esitystä. Varsaa ihailin kyllä kovasti, lapsi oli hassu :) Otin koko reissulta kolmisensataa kuvaa, joita tulen varmaan kyllä jakamaan täällä jatkossakin. Tässä pieniä maistiaisia.

Äiti toi minulle Safir-merkkistä lankaa, jota oli halvalla jostakin kahminut neljä kerää. Valkoista tietenkin. Ja yllä langat tällä hetkellä. Laatikossa oli sinipuuta viime talven tilauksesta vielä jäljellä. Se on sen verran tujua tavaraa että luotin sen värjäystehoon, langasta 80% oli kuitenkin akryylia, vain 20% villaa. Toisekseen nämä langat jätän isomman projektini ulkopuolelle, eli ts. "nämä saan käyttää", kun kaikki muut odottavat taidekoulun päättötyöhön pääsyä...

Pitää ottaa parempia kuvia kun langat on nätisti kerällä, tässä vääristyvät sävyt aika lailla. Vasemmalla lupiini, sitten lupiinin jälkiliemi johon lisäsin yhden vanhan lepänkuoriliemen. Oikeasti tuo jälkimmäinen on enemmän vihertävä ja itse lupiinista saatu väri NIIIN kaunis vihreä! Keltainen lanka on koivusta, ilman erityiskikkoja, lanka on esipuretettu alunalla ja nuoria koivunlehtiä keitetty tunti ennen liemen käyttöönottoa. Viimeinen lanka, ruskea (on sekin enemmän kellertävä oikeasti), on koivusta jälkiliemi, johon lisäsin hieman tanniinia.  

Tässä myös hieman huono kuva; vasemmalla ihana tummanharmaanvihreä nokkosesta, sitten vaaleampi vihertävä nokkosen jälkiliemestä. Kaunis ruskea jäkälästä ja vaaleampi ruskea jäkälän jälkiliemestä. Jäkälä yllätti; kauniita sävyjä! Nämä kuivuvat saunassa, ehkä saan ne kerittyä kunhan kotiudun iltavuorosta.

Sanotaan, että lupiini pitäisi kerätä ennen juhannusta, jotta siitä saa parhaiten väriä irti. Meillä kuitenkin on varmaankin värjäyssessiot heinäkuun puolella äidin ja yhden ystävän kanssa, ja silloin ajattelin että nokkosta ja lupiinia ainakin käytetään. Niitä kun on helposti saatavilla. Ihastuin ikihyviksi lupiinin tuomaan vihreään, nokkosen harmaanvihreä on myös kaunis. Kuitenkin tuo jäkälän noin tumma ruskea oli kaikista eniten hämmentävä, en ollut jäkälälankoja aiemmin nähnytkään. Sitä en tiedä, mitä muuta otettaisiin työn alle sitten porukalla värjätessä. Mesiangervoa ainakin olisi paljon käytettävissä, erilaisia sammalia, koiranputkea... Katsotaan. :)

Kesäisiä tuulia.

Käsitinkö väärin, vai puhuttiinko jossain vaiheessa "ennätyslämpimästä kesästä"? Hyrr, kun on ulkona kylmä! Surkeeta taas. Onneksi olen töissä nyt juuri, niin ei tarvitse kärsiä huonosta ilmasta. Teen pelkkiä yövuoroja elokuun alkuun asti, lukuunottamatta tämän viikon sunnuntain iltavuoroa. Mutta iisiä on ja tykkäilen kovasti. Juhannuksesta alkaa reilun viikon lomapätkä ja ennen koulun alkua elokuussa on muutaman viikon vapaa. Jos siihen mennessä lämpenisi.

Nyt kaksi keskiviikkoa ovat käsityöni olleet Nummen kesäkahvilan yhteydessä esillä Turussa. Myyntinäyttely "Virkkuukoukusta kuviosahaan - kädentaidot kunniaan" tuottaa mulle tuossa sivussa vähän tienestejä, ihan mukavaa. Lisäksi lähetin sinne muutaman kerän kasvivärjättyä lankaa ja kirjoitin pienen tekstin kasvivärjäyksen historiasta. Äiti toi mulle halvalla saatuja lankoja, 20 % villaa ja 80 % akryylia, ajattelin ne värjätä sinipuulla jota tilasin talvella ja jota on vielä jäljellä. Kokemuksella se tarttuu ihan mukavasti keinkokuituihin, tujua tavaraa. Perjantaina mennään miehen ja Peppi-koiran kanssa Huittisiin. Tarkoitus olisi koota koivunlehtiä ja lupiinia. Nokkostakin ehkä, ja sitä kootaan meille pinaatin korvikkeeksi pakkaseenkin sitten. Oon iloinen, että tuo mieskin on sen verran "perinteitä kunnioittava", ettei se pidä näitä juttuja liiallisena viherpipertämisenä. Ollaan maalta kumpikin ja arvostetaan omavaraisuutta. Sain juuri postista uuden kirjan:

Siellähän ne juhannuspotut kasvaa parvekkeella ja jännitän, saadaanko satoa. Laitoin kasvamaan tosi aikaisin ne, että saataisiin uudet potut omalta parvekkeelta. Tämän lisäksi meillä on parvekkeella basilikaa, tilliä ja mäkimeiramia, pinaattia ja retiisiä, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä mun keväällä 2009 kylvämä ruohosipuli tekee nyt toisena kesänään hienosti satoa. Jaoin sen kahteen ruukkuun ja ihan hyvin olisi voinut kyllä jakaa kolmeenkin. Ruohosipuli on kyllä niin ehdoton kesän juttu <3 Kesäkukkia ei parvekkeella ole, mutta metsästys on käynnissä. Olen yrittänyt etsiä keijunmekkoa, enkä tajua missä sitä oikein on! Ei löydy bauhauseista, kodinterroista eikä markettien puutarhamyymälöistä. Haluaisin nimenomaan keijunmekon, koska sitä voi käyttää värjäykseen. Voi olla että parveke jää kukattomaksi, jos ei tuota kaunokaista löydy. Mä sinne mitään orvokkeja tahdo.