On tämä yhtä surkeutta...

Luulin, että olisi helppoa päivittää blogia edes kerran kuussa, mutta aina se jää. Jos saisin tähän muodostettua samanlaisen addiktion kuin joihinkin muihin netissä hyöriviin juttuihin - onnistuisi varmaankin. Koitan nyt kuitenkin vähän päivittää.

Kanttarellia ja suppilovahveroa tuli syksyn aikana koottua monta kiloa. En jaksa edes arvailla, kuinka monta "torilitraa". Rahallista arvoa noilla aarteilla taitaa kuitenkin olla aika lailla. Niiden lisäksi on hieman hyllyssä kuivattuna myös mustatorvisientä ja punikkitattia. Kuvan purkit ostin kannettomina kirpputorilta, Riihinmäen Ilveksiä ovat, ja ihan täyteen ahdettuja :) Purkin suulla on kelmu. jonka päälle sitten rakensin kasvivärjätystä langasta tuollaisen "korkin" - virkkuukoukku, pahvikiekko ja kuminauhaa, siinä se.

Meet my dear friends; Poku, Nestori ja Hurma. Vihaan villasukkien tekemistä (paitsi nyt kun olen tehnyt pelkästään jotakin erikoiskuviollisia, pysyy mielenkiinto yllä), mutta jos tekee KEPPIHEVOSEN PÄÄTÄ, niin sehän on aivan eriasia ;) Kasvivärjätystä langasta tietenkin heidät on koottu, suitset ym. on kierrätysmateriaalia. Kepit ovat pihlajaa, jonka aivan itse olen metsästä kaatanut, kuorinut, kuivannut ja hionut. En sentään ole "kepparitallia" perustamassa, vaan kaikki kopukat ovat myynnissä 45 euron hintaan.

Oivoi. Työelämä on kutsunut jälleen ja työskentelen osa-aikaisena ohjaajana vuoden loppuun asti. Älyttömän hyvältä tuntuu. Valmistuminen siirtyy kevään puolelle ja siellä odottelee polvileikkauskin. Jännittää ehdinkö koulun rippeet suorittaa ennen kuin joudun leikkuriin :) Opintopisteitä puuttuu joka tapauksessa ihan muutama, joten hyvillä mielin mennään. Kohta on toinen ammatti plakkarissa.

Toimetonta kesää

Kyllä on lomailu vienyt mukanaan, ihan totaalisesti. Kesäkuun tein yövuoroja - juhannuksenkin olin töissä ja raha kelpasi. Sitten kilpailutushäviön myötä sain potkut, mikä ei sinänsä harmita koska olisin kuitenkin irtisanoutunut. Työttömyys ei pelota, se olis melkeinpä mukavaa, mutta enhän mä sellaisesta nauttia voi. Uudet tuulet puhaltaa ja unelmatöitä tarjottiin vuoden loppuun... Tarkemmin en vielä osaa tai haluakaan niistä sanoa. Koulu pitäis suorittaa loppuun eikä paljoa tutkinnosta puutu, mutta esimerkiks opparin tekeminen ei ole edennyt niinku olisin kuvitellut. Kesäflunssa on ilonani ja keskittymisongelmia milloin mistäkin syystä... Huhhui.

ell

Kaikenlaista on tullut puuhailtua. Perheen kanssa oltiin Puulan Joutsenessa luksusmökkeilemässä, on kalastettu, virkattu, tehty koruja ja luonnollisesti värjätty lankaa. Pitäisi saada itsensä liikkeelle ja mentyä torille, jos saisi noita tuotoksia kaupaksi. Koruvarastoa olen kasvatellut enkä ole korujen kuvia julkaissut netissä, koska yksi satsi ostettiin lähes kokonaan käsistä samantien :) Mukavaa sinänsä. Nyt voisi suunnitella Särkänniemen eväsvaraston loppuun ja kasata itsensä kauppaan lähtemään. Myöhemmin voisin jakaa mun koiranputki- ja koivunlehtilankoja... :)

Päivä punertaa.

Mitenköhän mun hyllyssä on voinut säilyä kokenilli- ja punapuujauheet talven yli? No, nyt ne käytän pois ja värjäilen. Lisäksi vähän sipulilla. Tänään siis punertaa kovasti meillä päin. Pitää vaan ottaa nuo liemet talteen, kun se on silkkaa tuhlausta yhdestä liemestä värjätä vain kerran. Lankaa pitäis olla kilotolkulla. Melkein kilon mä olen tän ja eilisen aikana värjännytkin.

Punapuu on iso havupuu, joka voi elää yli 2000-vuotiaaksi. Rungon paksuus 3-4,6 metriä, suurimmillaan 8 metriä. Pidetään maailman korkeimmaksi kasvavana puuna; korkeus yleensä 60-100 metriä. Punapuusta saatava väriaine ei ole kaikista kestävimpiä, mutta käypä kuitenkin.

Kokenilli on ei ole varsinainen kasvi, väri nimittäin saadaan kilpikirvoista. Dactylopius-suvun kilpikirvat elelevät opuntia-kaktuksilla. Niitä on useita eri lajeja ja niitä ihan kasvatetaan värjäystä varten mm. Perussa, Meksikossa ja Kanarian saarilla. Kokenillia käytetään myös elintarvikevärinä, mm. Campari värjätään tällä. Värejä voi mustaa violettiin tai punaisen suuntaan ja esim. sekoittaa indigoon tai krappiin. 5 g jauhetta, kuten minä tässä käytän, riittää hyvin värjäämään 100 g lankaa, tummempaa jos haluaa niin väriainetta muutama gramma lisää.

Karmeeta. Jos nyt hypättäisiin pois tuolta joulun tunnelmista. Nyt on jo virallisesti kesä, kun ollaan kesäkuun puolella (en pidä siitä että ihmiset alkavat puhua "tästä kesästä" liian aikaisin). Paljon on kevääseen mahtunut, mutta työharjoittelu on vienyt suurimman palan. Ja ensi syksylle jää suoritettavaksi muutama opintopiste. Kaiken järjen mukaan valmistun jouluna sosionomiksi, eli olen pysynyt ihan aikataulussa. Pitää kuitenkin muistaa, että olen polvileikkauksessa - voi olla ettei se muuta aikatauluja, mutta voi se ne sotkea. Mutta eipä tuo minua haitanne.  Suunnitelmat on sen kaltaiset ettei ole väliä vaikka valmistuminen hieman myöhästyisikin.

Kevään ensimmäiset värjäilyt tein jo jokunen viikko sitten; sipulinkuorta on ollut riittämiin talven yli joten on mukavaa vaihtelua hakea luonnosta jotakin muuta. Pajunkuorta ja lupiinia oli kokeilussa. Olin kuullut, että raudalla pajunkuoresta saa lähes mustaa, koska kuoressa on niin paljon parkkiainetta. No, kokeilin. Ja voi, kuinka kaunis sinisenmusta siitä tuli :) Alla olevat langat siis tämän ensimmäisen session tuloksia ja lähtivät myyntiin Käsityökauppa Lankalaatikkoon.

Tänään hain lupiinia, nokkosta ja pietaryrttiä. Ensimmäiset langat on jo pestynä ja menossa kuivumaan. Hellalla värjäytyvät juuri nokkos- ja pietaryrttilangat. En ole järin innostunut kukilla värjäämisestä, vaikka tiedän, että esim. pietaryrtin kukilla saakin aikaan hyviä värejä. Se on asia erikseen siis. Mutta kaikenmaailman lupiininkukkien siniset jne. tuntuvat yhtä turhilta kuin esim. värjääminen jollain marja-aronialla. Nätti väri varmaan tulee, mutta minulle on aika tärkeää myös se, että se väri pysyy! :) Mutta - enpä oile tiennyt että pietaryrtin varsilla ja lehdillä on mahdollista saada aikaan vihreää. Hieman haaleampaa lehmuksenvihreää, kuin mitä lupiinista saa, mutta kaunista silti! Lisäsin liemeen kuparivihtrillin loppuni.

Olen miettinyt tuota pureteaineiden käyttöä. Kokemus on todistanut, että esipurettaminen kannattaa aina; väreistä tulee vahvempia. Esipuretan aina alunalla, se on tuttu ja turvallinen aine. Rautavihtrilliä ostin RTV:ltä viime kesänä ison köntsän, siitä ei hetkeen tule puutetta olemaan. Viinikiveä ei varmaan voi millään korvailla, mutta se kupari... Olen pyytänyt josko äiti saisi peltiseppä papaltani jokusen kuparinpalasen verstaalta. Siellä on varmasti hukkapalaa jos jonkunlaista. Tekee siis mieli kokeilla, miten kuparinpalat toimisivat purettajina vihtrillin sijasta. Jos palaset sattuu hapettumaan, toimisko ne sitten jos vaan pinnasta hieman hioo. Odotan kokeiluja innolla.

Noniin, joskus tätä blogia perustaessani mietin, että hyvä on, jos saan edes kerran kuussa kirjoiteltua. Nyt tarvii kirjoittaa muutaman kuukauden edestä lähiaikoina... :) 

Uuteen vuoteen

Siinä se meni joulu. Rauhallisesti, herkkujen äärellä, metsässä kulkiessa. Lahjoja oli ihana saada ja antaa. Maailma ei kaatunut, vaikka äiti oli unohtanut ostaa perhekaljaa (minulle), yritin nauttia piimästä, mutta kun vaihtoehtona oli vain kirnu- sellainen, vaihdoin jaffaan :D Tunnen hieman haikeaa yksinäisyyttä jouluisin, vaikka olenkin perheen kanssa. Mies kun on oman perheensä kanssa. Mutta milläpä se ikinä meille voi  tulla kissa-allergiansa kanssa, ainakaan pitkäksi aikaa... :( No, ero teki toisaalta hyvää, oli ihana palata kotiin ja möllötellä yhdessä. 

                                               Nakkipartion kanssa metsäkävelyllä

                                               Pihan omenapuu kantaa kauniita lyhtyjä

                                                          Näkymä olohuoneesta

Joulupöydän koriteita

Vuodelle 2011 en lupaa mitään, mutta toivon sitäkin enemmän. Olen aika varma että tapahtuu suuria. :D

Jouluna nappasin mukaani nipun kuivattuja nokkosia vanhempien luota. Kesällä laitoin ne kuivumaan ja nyt ne muistin. Lankaakin niillä värjäsin jo, sen mitä irtosi. 

Novitan Nalle-lankaa, vasemmalla sipulinkuorilla värjättyä, oikealla nokkosella.

Niissä on pieni sävyero, vaikkei se kuvassa näykään.

Molemmissa huiveissa krapilla ja punapuulla värjättyä lankaa.

Joulu tulla jolkottaa...

Käsityöläisen joulun odotus on kyllä aika kiireistä touhua. Ensi vuonna en ota yhtä ainutta käsityötilausta joulun alla, vaan keskityn lähinnä omiin puuhiini. Enhän mä kuitenkaan ole mikään käsityöyrittäjä, mulla olisi siihen täysi oikeus ;) Se on, kun kaikki olettaa ja odottaa, että multa tulee jotain itse tehtyä lahjaksi. Mitäköhän muut sanoisivat, jos jonain jouluna antaisinkin vain muiden tekemiä, ostettuja lahjoja? :D Olis aika hauskaa. Kuten myös se, että kaikkien sukulaisten ja ystävien nimissä antaisin lahjaksi vuohia kehitysmaihin? :D Villi idea... Joulukorttirahat ja -vaivat laitan muutamalla klikkauksella Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta "Hyvä mieli"-keräykseen, jonka avulla kerätään ruokalahjakortteja köyhille suomalaisille perheille. Toinen hyvä keräys tämän kulutuskiimajuhlan alkaessa on "Joulupuu"-keräys johon saa koota lapselle paketin (haluamansa ikä/sukupuoli) ja se toimitetaan suomalaiselle vähäosaiselle lapselle. Tämähän toimii "joulunlapsi"-keräyksen tavoin, mutta lahja pysyy kotimaassa.

Mitä sitä sitten itse toivoisi lahjaksi? Kyllä se taitaa niin olla, että mun lahjatoiveet liittyy aika olennaisesti tähän käsillä tekemiseen. Valkoista lankaahan mulle saa lahjoittaa aina; värjään läpi vuoden ja heti lumien sulaessa keväällä on tarkoitus lähteä värjäämään myyntilankoja. Tarvetta sille siis on ja tulee olemaan, koska mua pyydettiin yhteen käsityökauppaan yhteistyökumppaniksi :) Valkoinen lanka kait on päätarpeeni. Mutta mitä muuta sitten? Lahjakortteja mä en saa koskaan. Sellainen esim. Sinooperiin tai Suomalaiseen Kirjakauppaan olis varmasti helppo tuhota. Uusia vaatteita olis mukava ostella, varsinkin kun olen nyt laihtunut yli 7 kiloa - Seppälä on pomminvarma lahjakortti-idea; tykkään sen vaatteista ja sieltä löytyy todennäköisesti ympäri vuoden mua miellyttäviä tuotteita. Esimerkiksi H&M on aika ajoin täynnä sen näköistä tavaraa että mä käännyn kannoillani ulos samantien ja onhan se eettisesti arveluttava liike... Hmm. Sushi-settikin olis kamalan kiva. Must olis ihanaa syödä sushia ainakin kerran kuussa, nam!

Lapset on vilpittömiä lahjalistojensa kanssa, mutta aikuiset, eih... Hyvä kun keksii nyt jotain läheisilleen. Avokin kanssa taidetaan vaan käydä kaupassa, valita mieleistä, antaa toisen maksaa ja paketoida aattona avattavaksi.. :) Niin se helpoiten menee.

Lisää aikaa

Haluaisin enemmän aikaa, tunteja vuorokauteen. Innostus koulutöihin on aika laimea, tai lähinnä pitäisi saada opinnäytetyösuunnitelma tehtyä ja hiottua siitä timantti :) Mutta en tiedä, jotenkin olen niin jumissa sen kanssa, vaikka sinänsä se on hyvällä mallilla. Toisilla kun ei ole hajuaakaan edes aiheesta. Mutta tunnit auttaisivat minua todella paljon; pystyisin myös tekemään käsitöitä enemmän. Teen käsitöitä intohimosta, mutta myös, koska meidän taloudellinen tilanne ei ole häävi. Työtön ja opiskelija - heikkoa on. Nostin lainaakin nyt taas, kun en jaksa välittää velkataakan kasvusta. Ei tässä pärjää millään jos yrittää perusrahoilla mennä.

Olen projektissa "ruokavalion muutos ja terveemmät elämäntavat". Nyt on yhdeksäs päivä ja vaaka näyttää 1,9 kg vähemmän kuin alussa. Nesteitähän ne on mitkä nyt liikkuvat, mutta motivoihan sekin kuitenkin. En tykkää puhua laihdutuksesta, se sana jotenkin tappaa kaiken motivaation. Ja teen kaiken eri lailla kuin aiemmin. Vedän tätä touhua "teemaviikoilla", mikä tuntuu ideana tosi kivalta ja käytännössäkin toimii. Viime viikolla oli roima ruokavalion muutos ja tällä viikolla aamulenkit. Sitten voisi ottaa käsipainot lenkille tai muuten treenata, tai esim. kerran päivässä kävellä tänne kuudenteen kerrokseen. Tuntuu kivalta vaihdella tätä huimaa suoritusta, varsinkin kun kevään jälkeen en ole motivaatiota löytänyt. Mutta let's face it; ei minusta saa urheilevaa terveysintoilijaa kertaheitolla ja sillä se motivaatio usein kuoleekin. Tämä tuntuu hyvältä ja tulokset saa puhua puolestaan. 

Olen lukenut nyt (taas) paljon anoreksiasta, oikeastaan yhden kirjan ansiosta, mikä tarttui kouraan kirjastosta. Olen huono lukemaan mitään, mutta koitan nyt herätellä sitä taitoa, koska oppariakin varten joutuu pänttäämään... Olen joka tapauksessa jäänyt jotenkin koukkuun anoreksiaan muutenkin, muistutan mieleeni mitä se maailma pitää sisällään. Itselleni ruoka ei ole ollut koskaan sillä tavalla vihollinen, mutta toinen syömishäiriö on kyllä tuttuakin tutumpi... Omat päiväkirjani siltä ajalta eivät eroa kirjojen ja blogien teksteistä. Olen onnellinen että saan tänä päivänä olla terve.

Katti Matikainen on veikeä kaveri ;) Viikset pitäisi kaverille saada ja ehkä punainen paita olisi paikallaan. Jotenkin "alastomalta" tämä kiikkuja tuntuu nyt vielä.

Syksyntuntua

Työ loppui, koulu alkoi. Periaatteessa tämän syksyn jälkeen ei ole sitten oikein enää mitään, koska helmikuusta toukokuun lopulle ollaan työharjoittelussa ja viimeisenä syksynä ei ole koulua kehuttavan paljon. Aika hurjaa, toinen ammatti on jo niin lähellä! Opinnäytetyö alkaa olla ajankohtainen, mutta onneksi en IHAN hukassa ole senkään suhteen, virityksiä on jo. Sen verran kerron, että varsinaista tutkimusta en tahdo tehdä, en ala tehdä, vaan toiminnallisempaan suuntaan mennään. 

Viime viikonloppu oltiin miehen ja koirien kanssa Petäjävedellä mökillä ja metsästysreissulla. Oli hurjan hieno viikonloppu! Kyllä se kahvi maistuu niin paljon paremmalta, kun keittää puuliedellä pannussa! Ensimmäinen yö tuli nukuttua huonosti, kun oli liian kuuma, mutta toisena aamuna kun heräsin, tuntui kuin olisin nukkunut viisitoista tuntia. Hienoa oli, ettei tarvinnut myöskään lähteä kotiin tyhjin käsin, saalista tuli.

Kommee kurkiaura meille huuteli.

Telkkäpaisti sieltä sitten saatiin.

...Ja 700 g kanttarelleja!

Metsätiellä kohtasimme Herra Horsmakiitäjän.

Omaan saalispussiini lisäsin vielä kolme kiloa suolaheinää, joilla jo värjäilin (alhaalla kuvassa). Suolaheinälangat varmasti tummuvat vielä, kun rautavihtrilliä iskin soppaan. (Niin lävi ainakin toisille suolaheinälangoilleni aiemmin tänä kesänä.) Langan puretin etukäteen alunalla. Suolaheinällä värjättäessä lankaa ei tarvitsisi purettaa, koska suolaheinä itsessään sisältää oksaalihappoa.  Mulla nyt vain sattui olemaan värjäämättömät langat sellaisia, jotka jo aiemmin päätin purettaam tietämättä siitä millä ne värjään. Suolaheinälankojen välissä on jotakin vanhaa lankaa, joka ei taida villaa sisältää juuri lainkaan. Kerran aiemmin sitä jo jollain koitin värjätä, mutta väri ei tarttunut. Nyt se on lillunut aika hurjan kauan parvekkeella koivuliemessä, ja kellertää. Katsotaan nyt onko väri yhtään kestävää.

Sain äidiltä muovipussillisen sipulinkuoria. Oli ihanaa, että oli niitä jostakin hommannut, sillä meidän taloudessa niiden kerääminen ei ole järin nopeaa puuhaa. Käytetään kyllä sipulia paljonkin mutta ei sitä silti pussiin kamalasti kuoria kerry (vaikka sipulilaarilla kauhon aina myös irtokuoria sipuleiden seuraksi). Värjäsin eilen valkoista, alunalla puretettua lankaa ensin dipaten liemeen vyyhdeistä toiset päät ja sitten toiset. Ai että ku tuli ihanaa lankaa! :) Koska en ole tyytyväinen männynkaarnasta saamiini haaleisiin beigenvärisiin lankoihin, värjään nekin sipulinkuorilla, ainakin jokusen, Tavaraa meinaan riittää... :)

Paljon kuvia, vähemmän sanoja

Käytiin Juupajoella Anssin ja Pepin kanssa. Anssi näki ensimmäistä kertaa mökkimme Pihlajamäessä. Kovasti oli kummisetä tehnyt töitä alempana rinteessä sijaitsevan mökkinsä kesäkeittiön eteen. Oli mukava poiketa, vaikka kiire painoi ja ajoi meidät Tampereelle takaisin. Syötiin mummun karjalanpaistia kuitenkin hyvillä mielin ja minä vein tuliaisiksi mustikka-talkkuna jäädykekakun, hyvin teki kauppansa.

Onko mitään suloisempaa, kuin kietaista ylleen lapsuudenkodin maisemista tuodut värit, ja meinaan kyllä lämmittää! Kaikki vihertävät käytin tähän villatakkiin jonka itselleni väkersin. Odotan talvea ja sitä, että saan tätä todella käyttää.

Lopultakin. Ette tiedä kuinka kauan nämä sangat ovat odottaneet! Vielä on toiset, mustat ja pyöreät, jotka odottavat laukuntapaista kupeeseensa! :)

Käytiin Huittisissa. En voinut värjätä lankaa kun sateli niin ikävästi, mutta materiaalia keräsin; poron- ja nahkajäkälää, sananjalkaa, männynkaarnaa, suolaheinää, kuivia kielonlehtiä, koivunlehtiä... Kielonlehdet odottavat vielä kattilaan pääsyä. Pitäisi saada tinasuolaa hommattua, niin voisin kokeilla saanko niillä sitä kuuluisaa persikanväriä aikaiseksi! :) Männynkaarnaa on vielä myös, sitä toin mukanani reilun kolme kiloa. Tosin orkideapohjaksi otan siitä osan. Äidille saan vapain käsin värjätä lankoja ja aika hyvin sainkin värjättyä maalta palattuani. Vielä muutama vyyhti. Itselleni taidan värjätä jotakin kaksiväristä (ILMAN valkoista), mietin josko sipulinkuorilla...

Maisemaa Huittisten ja Tampereen välimaastosta.

Äidillä on vähintäänkin mielenkiintoisia pulloja marjamehuja varten varattuna, tosin jotkut niistä ovat äärettömän kauniita. Nämä olivat meidän näköiset. Toinen on jo tyhjä.

Äidin ja isän projekti tänä kesänä - tehdä valmiiksi ja kunnostaa huvimaja, jonka tekemisen keskeytymisestä taitaa olla melkein 20 vuotta. Ihana se on. Sisältäkin. <3

Kaunis eläin, ja niin läheltä meidän taloa Huittisissa ettei ole tosikaan. 

Villasukkia kesähelteellä.

Taioin ensimmäiset villasukat ihanista kasvivärjäyslangoistani. Sukkiin olen siis käyttänyt Kauhavan Kangasaitan karstavillalankaa. Värejä alunperin valkoiselle langalle ovat tässä antaneet nokkonen ja koiranputki. Yleisesti ottaen en juuri koskaan tee villasukkia, nyt on kuitenkin "pakko" tehdä niitäkin kun on mukava lanka. Seuraavaksi miehelle villasukat raparperilla värjätystä seiskaveikasta.

Yölinjallain...

Kahden viikon loman jälkeen töissä taas. Yökkönä olen ollut tämän kesän. Nyt kolme yötä, ensi viikolla kolme, sitten neljä ja viimeiseksi viisi. Sitten on loma nro 2. Mukava kesä. En muista, koska minulla viimeksi olisi ollut juhannuksena vapaata ja onneksi olen ilmoittanut olevani käytettävissä näin, että saan lomalla. En koe, että minun pitäisi olla koko kesä töissä, se on täyttä hulluutta. Pääasia että taloudellisesti selviää ja että itse saa myös ladata akkuja. Säästämään ei palkkatuloista kuitenkaan pysty, niin mieluummin sitten miettii omaa jaksamistaan. Viiden yön putki kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta kai se siinä menee. Motivoi ainakin se, että kun sen läpi pääsee, on hieman lomaa vielä ennen kuin koulunpenkki kutsuu taas.

Melkein kahden viikon lomani oli tehokas. Punkalaitumen reissun lisäksi olin Huittisissa vanhemmilla ja värjäsin tosiaan lankaa kilotolkulla ensimmäistä kertaa nuotiolla. Kävin Turussa katsomassa näyttelypaikkaani ja kierreltiin kummitädin kanssa kirpputoreja. Paluumatkalla poikettiin vielä katsomassa tädin ja serkun hevosta, Saman Sävyä. Olisin päässyt ratsastamaan, mutta menin ihan lukkoon sen ajatuksen kanssa. Lupasin, että koitan kypsytellä ajatusta elokuuhun, jos silloin iskaltautuisin selkään. Viimeisestä ratsastuskerrasta on aikaa ja silloin putosin. Vaikka kapusin selkään, kai siitä jokin jännitys sitten jäi. Uskon, että tuntuman jälkeen pelot on poissa. Huviratsastelu olisikin mukavaa, omaan tahtiin köpöttely ja kulkeminen, maastossakin. Ratsastustunnit eivät innosta enää ja harrastuksena se maksaisikin niin paljon, ettei minulla siihen varaa ole. Loput lomasta meni oman kullan kainalossa ja mukavaa oli sekin. Käytiin shoppailemassa ja Särkänniemessä kieppumassa. Ja lopultakin sain aikaiseksi vierailla Nokian Siurossa rakkaan ystävän kotia katsastamassa. Omakotitalo lampaineen ja tuttu 8-vuotias koira. Sainpa villaakin sitten pussillisen mukaan, en tosin vielä tiedä mitä sille teen ja mitä siitä teen :) Kai se pesun jälkeen on ihan huovutuskelpoista?

Mussutan yövuoropommiani tässä samalla. Purkki rahkaa, marjoja (nyt lakkaa, mansikoita ja mustia viinimarjoja) sekä satsi mansikan makuista proteiinijauhetta. Jälkimmäinen ei olisi ollenkaan välttämättömyys, mutta nyt se ensinnäkin toimii makeutusaineena ja toisekseen auttaa pitämään nälän poissa. Kilot ei karise eikä motivaatiota löydy, vaikka voin huonosti enkä ole sinut itseni kanssa. Kai sitä pitää vain tarkkailla, että ei ainakaan lisää ala kertymään. Hyi että. Taidan jatkaa tuonne tv-huoneen puolelle nyt, aloitin kutomaan itselleni villasukkia. Kutominen on minun työni mutta villasukkien tekeminen ei. Nyt kuitenkin motivoi se, että käytän omia kasvivärjättyjä lankojani. Sieltä syntyvät minulle nokkos-koiranputkisukat ihanasta villalangasta :)

Omat langat

Tilasin kilon lankaa Kauhavalta (tai oikeastaan kolme kiloa; kaverille ja äitille kans) kasvivärjäystarkoitukseen. Tarkoituksena tehdä sellaista lankaa, jota käytän omiin tekeleisiini enkä säästä akatemian lopputyötä varten. Rakensin lasuudenkodin peltomaalle nuotiopaikan, jossa touhusin lomastani kaksi kokonaista päivää, plus joitain tunteja yömyöhään kaiken muun tekemisen ohessa parina muuna päivänä. Lisäksi opetin ystävälleni kasvivärjäystä ja äidin lankoihin sain vapaat kädet. Lähes kaikki materiaali kerättiin lähimaastosta itse, mutta otin mukaani myös kerran keitellyt viimetalviset krapin ja sinipuun, joita ajattelin kokeilla äidin lankoihin. Tässä kuvasatoa noilta päiviltä.

Tällaisia "kavereita" puskat täynnä...

Pikkutyttönä rakastin sammakoita. Tungin niitä taskuni täyteen ja äiti niitä aina heitteli roskiin pestessään housujani... :)

Näille kavereille jätin nokkosia syötäväksi

Nakkipartio; koirani Peppi ja vanhempien koira Gerda

Siinä se on, värjäysmekkani. 

Paju sai tehtäväkseen kantaa lankoja varjossa. Sinipuusta irtosi väriä, kuin se olisi ollut aivan uutta! Krapillakin punertavaa kyllä syntyi, muttei alkuperäisen keitoksen vahvuisesti.

Taiteilija itte ja värjätyt lankat. Kovasti meinaan painoi... :)

Kaikkien aikojen maatalousnäyttely

Äiti on kotoisin Punkalaitumelta. Pappa on siellä tunnettu käsityöläinen, peltiseppänä on mies tehnyt komean uran. Tänä vuonna pappan kuparityöt olivat näyttelyssä esillä. Kommeeta oli, kun mestari itte oli myös paikalla ja lapsenlapsenaan sai paikalla tallustella. Eihän kukaan minua tuntenut, mutta ylpeä olin silti :) Punkalaitumella sijaitseva Yli-Kirran talonpoikaismuseo, eli "Koiramäentalo", on paikka jossa lapsena vietimme aikaa kesäisin. Kiikuttiin aisakeinussa kovasti. Surenkuappa sieltä on myös jäänyt mieleen pelottavana ja kanat kukkoineen sekä vuohet ja lampaat - eläimet tietysti. 

Keväällä päätin, että tänä vuonna tahdon miehelle sen paikan näyttää. Onnekseni myöskään mieheni ei ole syntyjään kaupunkilainen, osaa kaikenlaisia kädentaitoja ja arvostaa vanhoja kansanperinteitä. Matka osoittautuikin mahtavaksi kokemukseksi, varsinkin kun ajelimme Punkalaitumelle laina-autolla Lempäälän ja Vesilahden kautta peuravaarateitä. Takaisin tullessa pari peuraa nähtiinkin, toinen auton edessä. Väisti kuitenkin pusikkoon kaunis eläin eikä sattunut mitään. Peltoja ja maalaismaisemia oli ilo ihailla, vaikka olikin ehkä hieman liian kuuma. Paikan päällä peltoa ihailtiin hevoskyydissä vanhassa kärryssä. Hyvin jaksoi polle pellolla juostakin!

Aisakeinu on tolpissaan kiinni kettingeillä, koska EU-direktiivien mukaan se on liian vaarallinen. Suretti, suututti. Kas, kun en pikkutyttönä kiikkuun kuollut. Mielenosoituksellisesti istuin keinun laidalle hetkeksi ja sain miehen seuraksi - kiva valokuva tuli siitä.

Langanvärjäystähän oli tarjolla yhdessä näytöksessä, tutunnäköistä puuhaa se oli ja tuttuja tuoksuja. Mietin hiljaa mielessäni, miten itse pääsisin jonnekin tekemään lankoja näytökseen... Ei kai sitä kovin monesta narusta tarvitsisi loppujen lopuksi vetää. Kuitenkin siitä on kaikkineen tullut minulle niin sydämenasia, olisi se hienoa olla näyttämässä että hei täällä minä nuori ihminen teen ja vaalin vanhoja taitoja :) Liityin Värjärikilta ry:nkin tässä.

Hevoskierron tähti oli tauolla, kun siitä ohi kuljettiin, eikä jääty kärkkymään seuraavaa esitystä. Varsaa ihailin kyllä kovasti, lapsi oli hassu :) Otin koko reissulta kolmisensataa kuvaa, joita tulen varmaan kyllä jakamaan täällä jatkossakin. Tässä pieniä maistiaisia.